Jokamiehenoikeus oikeuttaa poimimaan marjoja ja sieniä sieltä, missä liikkuminenkin on sallittua. Marjat ja sienet eivät siis ole maanomistajan omaisuutta. Poiminta ei ole kiellettyä, vaikka marjoja ja sieniä poimisi myyntiin. Myöskään poimijan kansalaisuudella ei ole merkitystä.
–Luonnonsuojelualueilla voi olla poimimista koskevia rajoituksia, joskin se on harvinaista. Jos rajoituksia on, ne käyvät ilmi alueella olevista kylteistä, erityisasiantuntija Miliza Malmelin ympäristöministeriöstä tarkentaa.
Moni marjastaja pohtii, miten lähellä asutusta on sopivaa marjastaa ja sienestää. Malmelin vastaa, ettei asutuksen pihapiiriin saa mennä, mutta täsmällistä metrimääräistä etäisyyttä kotirauhan suojalle ei määritellä laissa. Etäisyys on sopiva, jos näköetäisyydellä ei ole taloja, hän arvioi.
Yksi oikeuksien ulkopuolelle jäävä asia on sammalen ja jäkälän kerääminen. Ne eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Rajoitukset ulottuvat myös puihin.
–Kasvavasta tai tuulen maahan kaatamasta tuoreesta puusta ei saa taittaa oksia ilman maanomistajan lupaa. Puusta ei myöskään saa ottaa varpuja, juuria, tuohia, kuoria, lehtiä, niiniä, pihkaa, terhoja, käpyjä eikä pähkinöitä. Hakkuujätteitä ei saa kerätä luvatta. Maahan pudonneita risuja ja käpyjä saa sen sijaan ottaa.
Luonnonvaraisten marjojen poiminta puista on sallittu. Perusteena on, ettei marjojen poimiminen vahingoita puuta, eikä marjoilla ole yleensä puun omistajalle taloudellista merkitystä.
