OULAINEN Mummolle lasipullollinen vettä Jäämerestä. Koirille poronluita tai vuohelle jäkälää. Tällaiset tulijaiset ovat tiedossa läheisille ja lemmikeille ensi viikolla Norjasta. Huomenna perjantaina oulaistelaisnuorukaiset Ismo Mustakangas ja Timo Jokilehto lähtevät toteuttamaan yhtä haavettaan. Tai oikeastaan pitämään sanojaan, jotka tuli luvattua muutama viikko sitten.
Kaveriporukassa iltaaistuneet Ismo ja Timo pohtivat, että jokin kesälomareissu pitäisi kaiketi tehdä. Lappi tuntui kiinnostavalta. Vielä eksoottisemmaksi ajattelu muuttui, kun menopeliksi päätettiin vuodelta 1973 peräisin oleva Datsun Finn ja päämääräksi pohjoisin kohta, Norjan Nordkapp.
–Onhan ne aikoinaankin noilla autoilla käyneet Lapissa, auton omistaja Ismo Mustakangas hoksauttaa.
Timo Jokilehto oli oitis valmis. Kaverukset ovat tunteneet toisensa vuosikaudet, joten matkaseura on tuttua. Haasteita, joita tien päällä voi tulla eteen, on pyritty miettimään edeltä niin paljon kuin mahdollista. Neuvottomiksi miehet eivät jää.
–Jos kytkin loppuu, niin korjataan vaikka tien varressa, he suunnittelevat.
Vuosi sitten Finnin ostanut Mustakangas on ajokkiinsa tyytyväinen. Hän luokittelee sen "maailman parhaaksi". Jokilehto tietää, että ajettavuus on hyvä.
–Tunnelma on parasta, molemmat vakuuttavat.
–Eikä koelautaan syty mitään häiriövaloja, he jatkavat.
Mittaritaulut ovat viisareita täynnä. Ne Mustakangas vaihtaa alkuperäisiksi sitten kun on aikaa.
Autoon hankittu uudet renkaat, alkuviikolla hankintalistalla oli "jotain varaosia". Sadekeli jos sattuu kohdalle, niin tiedossa on, että pyyhkijöissä on kaksi nopeutta, mistä niistäkään nopein ei riitä kaatosadetta kesyttämään. Seikkailumieli vetää. Majapaikkoja ei ole valmiiksi varattuina, eikä syöntipaikkoja ole merkitty karttaan. Suunnitelmissa on pysähtyä silloin, kun siltä tuntuu ja sellaisessa paikassa, kuin matkanteolta malttaa.
–Teltta otetaan varalta mukaan. Tarkoituksena on ajaa Nordkappiin suorinta reittiä. Paluumatkalla voidaan sitten vähän poikkeilla ja ihastella maisemia, he suunnittelevat.
Kokonaismatkaksi he ovat ynnänneet tulevan helposti noin 2500 kilometriä. Nuorukaiset myöntävät, että matkassa on yksi sellainen jännitysmomentti, jota ei voi muutaman päivän valmistautumisella paljonkaan petrata. Se on kielitaito.
–Mutta viittomakielellä ja rallienglannilla mennään, he jatkavat.
Kannustusta ja rohkaisua nuorukaiset ovat saaneet matkaevääksi tutuiltaan ja läheisiltään.
–Mummokin sanoi, että nyt sitä pitää mennä, kun vielä on mahdollisuus ja antoi vesipullon mukaan, jonka täytän sitten Jäämeren vedellä, Jokilehto sanoo.
