MIELIPIDE Pöydällä edessäni on huhtikuun 25. päivänä 2018 ilmestynyt Pyhäjokiseutu. Lehdestä voi lukea järkyttävän uutisen: Oulaskankaan sairaalan synnytysosaston toiminta lopetetaan tämän vuoden lopussa.
Täytyy tunnustaa, että tunteeni kuohahtivat, ja itku pääsi entisen synnyin- ja kotiseudun puolesta. Ensimmäinen ajatus oli: ei voi, ei voi olla totta!
Olen seurannut Pyhäjokiseudusta alueen uutisia ja tapahtumia. On ollut ilo nähdä, miten vilkasta, eteenpäin katsovaa ja tarmokasta elinkeinotoimintaa siellä harjoitetaan. Sehän myös heijastuu alueen monipuoliseen henkiseen kulttuuriin.
Ja nyt sitten tuollainen mieltä masentava päätös!
Kansanedustajat Katja Hänninen ja Antti Rantakangas ovat pettyneitä Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun. Ministeri Annika Saarikko on esittänyt uutta tapaamista asiasta.Toivoa sopii, että nämä valtakunnan ylimpiin päätöksentekijöihin kuuluvat tekevät kaiken vallassaan olevan mahdollisen nyt kiireesti ja voimakkaasti kulissien takana ja edessäkin, että kielteinen päätös saadaan vielä kammettua toisenlaiseksi.
Mikään ei auttanut synnyttämään myönteistä päätöstä, vaikka kaikki Valviran vaatimat toimet ja velvoitteet oli täytetty. Siis mikä riittää?
Pienenä konkreettisena yksityiskohtana voin verrata Oulaskankaan synnytysosaston hienoa ammatillista työtä omaan syntymääni kotona vuosikymmeniä sitten. Siellä tupakamarissa äitini ponnisti minut maailmaan. Ei ollut oikeaa kätilöä auttamassa ja napanuoraa katkaisemassa. Naapurissa asunut tätini oli kutsuttu apuun. En liene Oulaisissa ainoa suuriin ikäluokkiin syntyneistä, joka on putkahtanut maailmaan kotona ilman kätilön avustusta. Se kuitenkin riitti ja elämässä on selvitty hyvin.
Tällaista taustaa vasten tuntuu tosiaan siltä, että Valviran toiminta on ajojahtia Oulaisten synnytyssairaalaa kohtaan. Näinhän Rantakangas toteaa.
Ovatko Valvira ja Korkein hallinto-oikeus ratkaisuja sorvatessaan hoksanneet tehdä päätösten ennakkoarviointia? Tätä sopii kysyä, varsinkin kun päätösten ennakkoarviointi on lakisääteinen tapa arvioida ennalta tietyn valmisteltavan päätöksen vaikutuksia eri näkökulmista.
Esimerkiksi ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi lyhennetään isoilla kirjaimilla IVA.
Vaikuttaa tosi isolta ivalta seutukuntaa ja sairaanhoitopiiriä kohtaan, että Oulaskankaan sairaalan synnytysosaston toiminta lopetetaan, vaikka sairaanhoitopiirin tekemät lisäresursoinnit ovat asetuksen vaatimuksiin nähden riittävät. Ja lapsia syntyy siellä 900 vuodessa.
Onko arvioitu äitien tilanne ja heihin kohdistuva paine, jos he joutuvat synnyttämään matkalla kaukaiseen sairaalaan? Hänninen on huolissaan juuri matkasynnytyksistä. Onko arvioitu syntyvän lapsen tilanne matkasynnytyksessä? Entä lapsiperheiden tulevaisuuden suunnitelmat kaiken kaikkiaan?
Onko arvioitu Oulaskankaan sairaalan synnytysosaston henkilökunnan tilanne ja tulevaisuus?
Siis mikä riittää, kun edes vaatimuksien täyttäminen ei riitä? Valtiollekin veroja maksavana kansalaisena olen sitä mieltä, että päätös kertoo kovin läpinäkyvästi valtion halusta keskittää toimintoja suuriin yksiköihin kaupunkialueille. Yhdenvertaisuusarviointihan maaseudun näkökulmasta ko. päätöksissä on ilmiselvästi tyystin unohdettu. Ihmettelen, miksi lakeja laaditaan, jos niitä ei ole tarkoituskaan noudattaa.
Arkadianmäen päättäjät ovat huolissaan, kun lapsia syntyy Suomessa liian vähän. Tämmöisen asian pitäisi herättää heidät aluepolitiikan näkökulmasta ajamaan pienempienkin synnytyssairaaloiden etua.
Vai riittääkö kenties se, että jonain päivänä tulevaisuudessa Helsingin herrat ovat saaneet tahtonsa toteutumaan niin, että ihmiset ovat parveilleet kaupunkeihin ja maaseutu on tyhjentynyt?
Anne Joutsijärvi
