Jo monta vuotta sitten saattoi erityisesti Valviran kannanottojen rivien välistä lukea, että tehtiin Oulaskankaan synnytysosaston jatkamiseksi täällä mitä vaan, tavoite ei muutu. Menettely alkoi tuntua samantyyppiselle kuin diktatuureissa: edetään liikoja selittelemättä, keinoja ja uhreja kaihtamatta.
Valviran ratkaisusta puuttuu välttämätön elementti: Oulaskankaan tuntemus muutenkin kuin paperilla. Entä vastuu ihmisistä, joita ratkaisu koskee? Tuskin Valvirasta kukaan tulee esittämään surunvalitteluja, jos sen päätös aiheuttaa menetyksiä tai vammautumisia.
Onko niin, että kaiken keskittäminen on jo monta hallituskautta sitten luotu tavoite, johon pääsemiseen virkaportaat on aivopesty? Ovatko poliitikot pesseet omat kätensä kuin Pilatus aikoinaan luomalla koneiston, johon heillä ei ole mitään valtaa? Oikeuslaitoksen kohdalla niin pitääkin olla, mutta kansan hyvinvoinnin ja maata koskevien kokonaisuuksien täytyy olla valitsemiemme korkeimpien päättäjien hallinnassa.
Sitä paitsi eikö ylenpalttinen keskittäminen säästämismielessä ala jo olla tiensä päässä? Esimerkkejä epäonnistumisista on melkoisesti.
Kokonaisnäkemyksen, inhimillisyyden ja vastuun puute sekä byrokratian ylikorostuminen heijastuu pienempiinkin asioihin, vai mitä tuumitte seuraavista arjen tapahtumista:
–Yhdeksänkymppinen mummo meni rollaattorinsa tukemana kilometrien päähän hakemaan postipakettia, ja muisti ottaa henkilökortin mukaan. Virkailija sanoi, että olisi pitänyt olla myös ajokortti tai passi. Kumpaakaan ei mummolla ollut koskaan ollutkaan. Paikalle sattunut tuttava halusi varmistaa mummon henkilöllisyyden, mutta virkailijalle se ei sopinut. Mummon syntymäpäivälahja jäi postiin ja toivon mukaan aikanaan palautui lähettäjälle.
–Kotipalvelun työntekijä meni tarkistamaan vaikeasti liikuntarajoitteisen henkilön vointia, nojasi ovenpieleen ja kysyi että tarvitaanko täällä mitään. Asiakas pyysi, että keittiön pöydänalus imuroitaisiin, kun hän ei itse pysty. Ei kuulu toimenkuvaan, kuului ovensuusta ja kohta auto lähti pihalta hiekka renkaista lentäen. Asiakas ei saanut käynnistä muuta kuin parin viikon kuluttua laskun. Onko työnkuvista ja –aikatauluista tehty tosiaan niin tiukat että inhimillisiin poikkeamisiin ei ole koskaan varaa? Lämmin ihminen auttaa numeroa siitä tekemättä.
–Tytär kysyi osaston sairaanhoitajalta, voisiko isän hiukset pestä, kun vaikuttivat likaisilta. Keskiviikkoisin pestään, ja jos se ei teille riitä, niin peskää itse… Pahoilla mielin täytyi alistua, sillä liikuntakyvyttömän vanhuksen hiusten pesu potilashuoneessa ei niin vain onnistunut.
Takaisin Oulaskankaaseen. Olen miettinyt monelta kantilta sitä, millainen katkeruus on ajanut tekemään kantelun synnytysosastosta. Lapsen menetys on tragedia, joka ei koskaan unohdu. Kaikkia menetyksiä ei kuitenkaan voi välttää, oli sairaala kuinka moderni tahansa, ja virheitäkin tapahtuu kaikkialla.
Mutta jotta ison ja synnyttävän alueen synnytysosasto alasajettaisiin, pitäisi henkilökunnan ja menetelmien virheisiin perustuvia kuolemantapauksia olla lukuisia, ja niin ei toiminnastaan valtakunnallisestikin palkitulla Oulaskankaalla ole.
Se on melkein ihme, kun henkilökunta on joutunut roikkumaan löysässä hirressä jo vuosikausia!
Kiitos, te sitkeästi Oulaskankaan puolia pitäneet henkilöt päättäjistä sairaalan työntekijöihin, rivikansalaisiin ja järjestöihin. Parasta onnea ja pikaista aikataulua oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun käsittelyyn toivoen
Marjaana Knuutila