Virrenveisuu voi olla erittäin väkevä kokemus. Emeritusprofessori Reijo Pajamo uskoo, että virsi antaa eniten yhdessä veisattuna. Hän kertoo virsistä sekä niiden historiasta ja taustoista Oulaisissa perjantaina samalla, kun kirkko täyttyy veisuusta. Kyseessä on Oulaisten Musiikkiviikkojen ja Oulaisten seurakunnan järjestämä virsi-ilta.
Virret voivat Pajamon mukaan antaa veisaajalleen paljon.
–Virsi antaa voimakkaan yhteisöllisyyden kokemuksen, mikä näkyy esimerkiksi kauneimmissa joululauluissa. Niissä kuulee ihmisten sanovan, että onpa komeaa. Kun vietetään seurakunnan suurta juhlaa, ja lauletaan virsiä, joita ihmiset osaavat, kokemukset ovat väkeviä. Mutta se edellyttää, että ihmiset osaisivat useampia virsiä, ettei kokemus jäisi vain enkeli taivaan varaan, Pajamo toteaa.
Hän toivoo, että ihmiset syventyisivät virsien pariin. Virret on tarkoitettu alun perin jumalanpalvelusten yhteyteen, mutta niitä lauletaan myös pienemmissä ryhmissä, jopa yksin. Virsien avulla rukoillaan, kiitetään, haetaan lohtua ja voimaa.
–Ne puhuttelevat, Pajamo huomauttaa.
Virret ovat liittyneet läheisesti suomalaisten elämään. Ennen sota-aikaa syntynyt Pajamo myöntää omien näkemystensä olevan ehkä vanhanaikaisia. Hän puolustaa virren asemaa seurakunnan tärkeänä kokoajana.
–En vastusta sitä, että kirkko on ottanut uusia työtapoja ja toimintamuotoja. Enää eivät riitä hengelliset laulut, nyt tarvitaan rytmikästä musiikkia, tarvitaan bändi säestämään ja solisteja. Monet jumalanpalvelukset sisältävät enemmän esiintymistä kuin seurakunnan osallistumista. Me menemme sinne kuuntelemaan. Tämä on osittain jopa karkoittanut vanhempaa väkeä. Virsistä ei saisi luopua, Pajamo korostaa.
Hän on sitä mieltä, että virsi puhuttelee juuri yksinkertaisuudellaan.
–Yhteinen kokemus edellyttää, että laulaja osaa virren sävelmän. Virsi ei minun mielestäni saa olla liian vaikea, Pajamo toteaa.
Virsien joukossa on monia suosikkeja. Suosion syntymistä voi olla vaikea arvata.
–Suosio tulee monesti ennalta arvaamatta, Pajamo sanoo.
Hän teki ennen eläköitymistään pitkän uran Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston johtajana ja kirkkomusiikin professorina. Pajamo on tutkinut erityisesti suomalaista veisuu- ja lauluperinnettä ja kirjoittanut teoksia joululauluista, koululauluista, maakuntalauluista ja suomalaisesta virsilauluperinteestä sekä Karjalan musiikkielämästä.