Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kemikaalien markkinavalvonnan kohteena oli viime vuonna yhteensä 800 tuotetta. Valvonnassa saatiin hyviä ja huonoja tuloksia.
Testautetut lasten ulkoiluvaatteet, kenkien suojasuihkeet ja äitiyspakkausten tekstiilit olivat lainsäädännön vaatimusten mukaisia. Puutteita sen sijaan löytyi muun muassa tatuointi- ja kestopigmentointiväreistä, maaleista, lakoista, koruista ja kosmetiikasta.
Tukesin päätöksiä annettiin noin 50, ja ne koskivat yhteensä noin 90 tuotetta. Myyntikieltoja annettiin 25 tuotteelle, markkinoilta poistoja 50 tuotteelle ja 15 tuotetta vaadittiin pyydettäväksi takaisin myös loppukäyttäjiltä.
Valvontatapaukset liittyivät kemikaaleihin aineina, seoksissa tai esineissä. Valvonnan kohteena oli kuluttaja- ja teollisuuskemikaaleja, kosmeettisia valmisteita, kasvinsuojeluaineita, biosidejä ja biosideillä käsiteltyjä esineitä. Myös sähkölaitteiden, akkujen ja paristojen sisältämiä kemikaaleja ja pakkausten raskasmetalleja tarkastettiin. Koruista tutkittiin raskasmetalleja ja jalometallituotteiden merkintöjä.
– Kemikaalien markkinavalvonta on pistokokeenomaista ja riskiperusteista, kertoo Tukesin kemikaaliyksikön johtaja Tiina Putkonen.
Tukes testautti yhteensä 20 tatuointi- ja kestopigmentointiväriä. Kahdeksan testattua väriä sisälsi kemikaaleja, jotka saattavat aiheuttaa syöpää, haitata lisääntymistä tai olla ihoa herkistäviä. Tukes velvoitti yrityksiä poistamaan terveydelle vaaralliset tatuointivärit myynnistä.
– Markkinoilta löytyi koruja, joiden lyijy- ja kadmiumpitoisuudet ylittivät reilusti sallitut määrät. Raskasmetalleja sisältävät korut vaadittiin vedettäväksi pois myynnistä ja jakeluketjusta sekä pyydettäväksi takaisin kuluttajilta. Korujen raskasmetallit ovat edelleen iso ongelma markkinoilla, Tiina Putkonen harmittelee.
Myös muun muassa juotosnesteiden ja taiteilijavärien lyijy, eräiden maalien ja lakkojen puutteelliset varoitusmerkinnät sekä syövyttävän pesuaineen puuttuva turvasuljin johtivat Tukesin tekemiin markkinoilta poisto- tai takaisinvetopäätöksiin.
Kosmetiikan osalta markkinoilta löytyi tuotteita, joissa oli kiellettyä hydroninonia tai säilöntäaineena metyyli-isotiatsolinonia ja kloorimetyyli-isotiatsolinonia, joiden käyttö on sallittua ainoastaan poishuuhdeltavissa kosmeettisissa valmisteissa. Kynsituotteiden valvontaprojektissa merkintäpuutteita löytyi puolessa valvotuista tuotteista.
Kasvinsuojeluaineiden valvonnassa tarkastettiin erityisesti tuotteiden markkinointia verkkosivuilla. Lähes kaikilla toimijoilla oli puutteita mainontaa koskevien vaatimusten noudattamisessa. Tarkastetuilta 44 verkkosivulta vain kaksi oli kokonaan kunnossa.
Tukes testautti yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa kenkien suojasuihkeiden ja lasten ulkoiluvaatteiden perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS). Kenkien suojasuihkeista ja vettä hylkivistä lasten ulkoiluvaatteista ei löytynyt liian suuria pitoisuuksia ympäristölle tai terveydelle vaarallisia PFAS-yhdisteitä.
Testautetuissa äitiyspakkauksen tekstiileissä ei ollut kiellettyjä aineita eikä erityistä huolta aiheuttavia aineita (SVHC-aineita), joista tulisi antaa tieto tuotteen toimitusketjussa.
Myöskään rakennuseristeiden ja säkkituolien palonestoaineita koskevissa testauksissa ei löytynyt lainsäädännön vastaisuuksia.
Tukesiin tuli kuluttajilta paljon yhteydenottoja liittyen kemikaalille haiseviin patjoihin, sänkyihin ja muihin pehmustettuihin huonekaluihin. Patjojen vaahtomuoveista ei kuitenkaan löytynyt kemikaalilainsäädännössä rajoitettuja aineita eikä yksittäistä syytä Tukesille tulleissa yhteydenotoissa kuvattuihin haittoihin.
Jos tuote on sitä koskevien vaatimusten vastainen, Tukes voi antaa yritykselle tuotetta koskevan kieltopäätöksen. Tyypillisimpiä kieltoja ovat myyntikielto, markkinoilta poisto ja palautusmenettely. Myyntikielto tarkoittaa, että kyseisen tuotteen myynti täytyy lopettaa. Markkinoilta poisto tarkoittaa sitä, että yrityksen täytyy lopettaa tuotteen myynti sekä kerätä tuotteet pois myös omilta jälleenmyyjiltä. Palautusmenettely eli takaisinveto tarkoittaa puolestaan sitä, että yrityksen täytyy markkinoilta poistamisen lisäksi ryhtyä toimenpiteisiin tuotteiden keräämiseksi takaisin myös loppukäyttäjiltä ja tiedottaa tuotteen aiheuttamasta vaarasta.
