Haapavedelle on koulutettu uusia perhekummeja. Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta on paikkakunnalla uutta, mutta innokkuus asiaan on virinnyt heti.
Seuraavaksi tarvitaan perheitä, jonne kummit voisivat vapaaehtoisesti mennä tueksi.
– Perhekummi on arjen rinnallakulkija. Hän ei ole lapsenvahti, perhekummitoimintaa Haapavedellä koordinoiva Piia Pengerkoski sanoo.
Perhekummiudesta sovitaan MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piirin kanssa. Kummin voi saada perhe, jossa odotetaan ensimmäistä lasta tai jossa on alle kouluikäisiä lapsia.
Tuen tarve voi tulla esimerkiksi siitä, että perheestä toinen aikuinen on viikot reissutöissä ja toinen vanhemmista joutuu kantamaan arjesta vastuuta enemmän yksinään. Pienimuotoisimmillaan perhekummi on keskustelukumppani ihan tavallisista asioista.
Lauantaiseen koulutuspäivään mielenkiinnosta mukaanlähtenyt Mari Alatalo sanoo innostuneensa uudesta toimintamuodosta oitis.
– Aluksi ajattelin, että lähden kuuntelemaan siksi, että pystyn MLL:ssa tomiessani jakamaan asiasta tietoa. hän pohtii.
Niinikään perehdytykseen osallistunut haapavetinen Saila Nikumatti on heti valmis lähtemään lapsiperheiden arjen tukijaksi.
– On halu tehdä asioita lasten ja nuorten hyväksi, hän sanoo.
Oman ajan antamista toisten hyväksi, sitä perhekummius parhaimmillaan on.
Perhekummiksi haluavat haastatellaan perehdytyksen lisäksi. Tällä tavalla varmistetaan se, että kummitoimintaa koordinoivat oppivat tuntemaan tekijät, mutta myös suunnittelemaan sopivat perheet.
– Toiset perheet haluavat iäkkäämpiä, toiset taas kaipaavat nuorempaa kummia, Pengerkoski jatkaa.
Haastatteluhetket ja koulutus auttavat myös tekemään ratkaisuja siitä, onko toimintamuoto sellaista kuin etukäteen ajatteli. Esimerkiksi Haapaveden tilaisuuden jälkeen yksi kurssilainen totesi, ettei toimintamuoto olekaan hänelle ehkä sopivaa.
– Perhekummiudesta tehdään vuoden määräaikainen sopimus. Sen jälkeen perheiden kanssa sovitaan, miten yhteydenpitoa jatketaan.
Parhaimmillaanhan se on silloin, kun kummi ja perhe sopivat näkevänsä määräajan jälkeenkin ystävinä, Pengerkoski kertoo.
Äitejä ja isiä toimijat rohkaisevat olemaan omia itsiään. Perhekummia varten ei tarvitse siivota eikä laittaa ruokaa.
– Eikä tapaamisista pidetä kirjaa tai tehdä havainnoista muistiinpanoja, toimijat vakuuttavat.
Pengerkoski kertoo, että perhekummeille järjestetään Haapavedellä vertaistuki-iltoja, joissa mahdollisia haastavia asioita voi purkaa yhdessä toisten perhekummien kanssa. Kaikkea toimintaa sitoo vaitiolovelvollisuus henkilöiden ja perheiden asioista.
– Jos perhekummilla on omia lapsia, sekin sovitaan erikseen, meneekö hän yksin vai lastensa kanssa toisen kotiin.
Eikä perhekummius ole vain naisten juttu.
– Isiä ja pappoja tarvitaan toimintaan ehdottomasti mukaan. Usein miehet voivat käydä vaikkapa urheilemassa perheen lasten kanssa.
