Oulaistelainen Pentti Saari, 83, on kuin kävelevä suviseurojen historiikki. Sattumukset vuosikymmenten ajoilta palaavat mieliin, kun vuosikalenterista ottaa paikkakuntia ja ajankohtia.
Saari oli 11-vuotias, kun hän osallistui suviseuroille ensimmäisen kerran. Tuolloin, vuonna 1945, seurat pidettiin Nivalassa. Mittakaava kaikelle oli nykyseuroihin verrattuna pienempi.
–Väkeä oli noin 6000 ja sitä pidettiin jo silloin paljona. Pääteltta oli nelimastoinen. Majoitukset hoidettiin niin, että yöpymispaikoiksi oli varattu pappilat ja koulut. Telttoja tai asuntovaunuja ei tuolloin ollut, hän muistelee.
Parhaillaan Pentti Saari on Porissa. Suviseurojen avajaiset rytmittivät perjantaipäivän aloituksen. Siitä, monesko kerta hänellä on suviseuroissa, ei ole varmuutta.
–Jokin erityinen tapaus on pitänyt olla, etten olisi seuroihin osallistunut. On niitä vuosien aikana kuitenkin joitain jäänyt väliin, mutta laskuissa olen mennyt sekaisin, hän ynnää.
Nuoren pojan näkökulmasta seurat olivat perhepiiristä tuttu asia, Pentin isä kun oli seurapuhuja.
–Aluksi puhuttiin SRK:n vuosikokouksesta ja suurista seuroista, joissa nuorten osuus oli vähäinen, hän jatkaa.
Ensimmäisiin seuroihinsa Pentti osallistui siskonsa kanssa. Sittemmin seuroista on tullut merkkipaaluja myös koko Saaren perheelle.
Haapajärven seuroista vuodelta 1949 Pentti muistaa yhden pienen värikkään yksityiskohdan.
–Siellä oli pikkuteltta ensimmäistä kertaa. Rovasti Mauno Koivuneva yöpyi ison teltan vieressä, hän kertoo.
Sittemmin telttoja pystyi alkaa tilata SRK:n kautta ja tapa yöpyä seura-alueella alkoi yleistyä. 1950-luvulta Saari muistaa ensimmäiset asuntovaunut, jotka oli parkkeerattu pääteltan kupeeseen.
–Silloin ei vielä tarvinnut näin tarkasti kuin nykyään, ohjata liikennettä ja majoittumista. Jokainen katseli itselleen paikan, mihin asettui. Nykyään seura-alueelle sijoittuminen on määritelty sentin tarkkuudella, ja alueen täyttäminen tehdään tulojärjestyksessä. Siksi alueelle kannattaa ajaa peräjäljessä sen kanssa, kenen viereen haluaa sijoittua, hän vertaa.
Oulun suviseurat olivat aikoinaan Taimin ja Pentin yhteinen, ensimmäinen häämatka. Suviseurat muistuttavat siitä heinäkuisesta hetkestä, kuin myös syntymäpäivistä.
–Suviseurat ovat aina samana viikonloppuna, silloin, mikä on lähimpänä kesä-heinäkuun vaihdetta, hän jatkaa.
Lasten kanssa suviseuroista on jäänyt monta muistoa. Siitäkin huolimatta, että seuroissa jokainen pitää toisestaan huolta, on Saaren perheessäkin koettu hetkiä, että pikkuiset meinaavat karata.
–Alajärvellä vuonna 1970 Mikko-poika oli pieni. Osa lapsista nukkui auton takapenkillä tai peräkontissa. Mikko nukkui kanssamme teltassa. Konttaava poika oli saanut räplättyä teltan vetoketjun auki ja oli karkaamassa, juuri kun herättiin, hän muistelee.
Ranualla Kaisa-tyttö oli erkaantunut omasta joukosta ja oli hetken aikaa hukassa.
–Kenttäkuulutuksen myötä löydettiin hänet lastenhoivapaikalta, Pentti jatkaa.
Ensimmäisen kerran Saaret yöpyivät asuntovaunussa vuonna 1986.
–Olin edellisvuonna Kuusamossa päättänyt, että seuraavaksi vuodeksi on oltava vaunu. Kuusamo on jäänyt mieleen kaikille siksi, että silloin oli todella kylmä, rakeita tuli ja retkikeitin ei teltan keskellä paljon lämmittänyt, hän muistelee.
Vuoden 1987 sadekuuro nosti veden ja vei vaunun alta kengät. Kahdet seurat Pentti nimeää suviseurojen sijaan saviseuroiksi.
Toholammin seuroissa vuonna 1995 Saari osallistui puhujain ja seurakuntavanhempain kokoukseen. Vuoden 2014 seurat olivat maantieteellisesti läheiset, sillä ne pidettiin Pyhäjoella, mutta päävastuullisena oli Oulainen. Kaksi vuotta sitten tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun suviseurat pidettiin aiemman kerran Oulaisissa.
Maailma ja mittasuhteet ovat muuttuneet, mutta yhden asian Saari sanoo säilyneen ennallaan.
Se on avainasia siihen, että tapahtuman suosio kasvaa alati.
–Suviseuroihin tullaan elämän tärkeimmän asian äärelle. Itse asia ei ole muuttunut. Saarnojen kuunteleminen on Jumalan sanan selittämistä Raamatun pohjalta, hän kiteyttää.
Suviseurojen ohjelma on vakiintunut. Rungon muodostavat saarnat, joita voi kuunnella pääteltassa tai juuri siinä paikassa, mikä tuntuu itselle parhaimmalta.
Laulutuokiot kokoavat nuoret yhteen. Nykyään seurat välitetään internetin avulla useisiin maihin.
Saari tietää, että sitä kautta sanan äärellä on paljon enemmän ihmisiä kuin mitä seura-alueella on yhdessä.
–Muistan kerran, kun olin radiosaarnan vartijana. Suoraa lähetystä valtakunnan radioon ei saanut päästää ketään häiritsemään ja ympäröivä alue piti pitää tyhjänä. Tein työtä käskettyä, hän muistelee.
Saarnoja voi kuunnella internetissä jälkeenpäinkin.
//Juttu on julkaistu Pyhäjokiseudussa kesällä 2014. Tietoja on päivitetty Poria ja jälkeläisiä koskevilla asioilla sekä luvuilla 30.6.2017.//
Jälkeläisiä yli 200
Nimi: Pentti Saari
Ikä: 83 vuotta
Perhe: Taimi-puoliso, (80). Lapsia 15. Jälkeläisiä kolmannessa ja neljännessä polvessa yhteensä 286. Luku on laskettu maaliskuussa 2017, jolloin vietettiin Taimin tasavuosijuhlia.
Seuraosallistumiset: Käynyt suviseuroissa 11-vuotiaasta asti. Osallistunut talkoisiin ja seurakuntavanhempain kokouksiin vuosien aikana. Kun Pentti Saari täytti kolme vuotta sitten 80, hän piti parhaana syntymäpäivälahjanaan sitä, että suviseurat pidettiin hänen kotiseudullaan.