Seu­ra­kun­nat tut­ki­vat yh­teis­työ­tä: Tahtoa on ja silti vaikeaa

PYHÄJOKIALUE Seurakunnat tutkivat syvemmän yhteistyön tietä. Halua muutokseen löytyy, mutta haasteita on.

Alueen seurakunnissa on otettu kantaa tiiviimpään yhteistyöhön. Aiemmin esillä oli mahdollinen seurakuntayhtymä. Suunnitelman kariuduttua seurakunnat käänsivät katseensa löyhempään verkostoitumiseen.

Ajatuksena on, että seurakunnat pysyvät hallinnollisesti ja taloudellisesti itsenäisinä. Samalla ne tekisivät nykyistä tiiviimmin yhteistyötä. Yhteistyöstä jokainen seurakunta päättäisi itse.

Pohjaksi on kartoitettu erilaisia osa-alueita, joilla yhteistyö voisi olla mahdollista. Lista on pitkä: taloushallinto, kirkon kirjanpito, yhteinen keskusrekisteri, leirikeskukset, työntekijäpankki, kilpailutukset.

Oulaisten seurakunnassa lähtökohta yhteistyölle on myönteinen. Vs. kirkkoherra Eija Nivalan mukaan realiteetit on ymmärretty.

–Valmius on olemassa. Olisi hyvä, jos yhteistyöllä voitaisiin saavuttaa taloudellisia hyötyjä. Merkittävin huolenaihe on verotulojen tippuminen, emmekä me ole tässä asiassa yksin. Tilanne ei johdu kirkosta eroamisista, vaan väen vähenemisestä. Syntyvyys on valtakunnallisesti alamaissa, ja negatiivinen muuttoliike vaikuttaa suuresti. Verotulojen lasku tuo isoja haasteita, Nevala toteaa.

Haapaveden seurakunnassa talouden tasapainottamiseen on myös tartuttu kirkkoherra Mauno Sorosen mukaan lujalla kädellä.

–Haasteet otetaan varmasti huomioon. Ei ajatella, että joku tulee ulkoapäin ja pelastaa meidät, Soronen huomauttaa.

Yhteistyötä seurakunnat ovat tehneet tähänkin saakka. Yhteisistä viroista on hyviä kokemuksia. Yhteisesti on hoidettu esimerkiksi sairaalasielunhoito. Myös erityisnuorisotyössä on yhteinen virka, ja yhteisiä talouspäälliköitäkin on.

Kärsämäen ja Haapaveden seurakunnissa alkaa marraskuun alussa uuden yhteisen diakonian viran hoito. Tarpeet yhtyivät, kun Kärsämäki halusi vähentää diakonian viran puoleen ja Haapavesi puoleentoista. Haapavedellä ja Oulaisilla on puolestaan ollut aiemmin yhteinen kanttori. Yhteistyön tiivistämisessä ei ole silti niinkään kyse yhteisistä viroista, vaan kaikesta muusta.

Haapaveden seurakunnassa yhteistyötä pidetään Sorosen mukaan myös kokeilemisen arvoisena asiana. Hän katsoo tilannetta myös laajemmin osallistuttuaan asian valmisteluun alueella.

–Nämä ovat silti vaikeita asioita. Vaikka seurakuntien välillä on aika vahva luottamus toisiinsa ja pitkä yhteistyön perinne, siitä huolimatta katse hakee sitä, että ei saisi menettää mitään, pitäisi vain voittaa, Soronen huomauttaa.

Hän on havainnut seurakunnissa vahvaa omillaan pärjäämisen tahtoa. Heikoimmilla ovat nykyisessä tilanteessa pienet seurakunnat. Sorosen mukaan yhteistyössä on kyse siitä, että pidetään kaikista huolta.

–Yhteistyön eteen on tehty tosi paljon töitä, ja sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, olipa kyse mistä tehtäväalasta tahansa. Sopimusyhteistyö perustuu äärimmäiseen luottamukseen ja vastavuoroisuuteen. Jos jossain kohtaa itsellisyys ja määräämisoikeus vähenevät, toisessa kohtaa sitä voidaan saada lisää, Soronen toteaa.

Taustalla on mietitty asioita perusteellisesti. Tiedossa esimerkiksi on, että kaikkian alueen 11 seurakunnan rippikoulut ja lastenleirit voitaisiin pitää viidessä leirikeskuksessa.

–Mutta asiasta ei ole helppo sopia. Seurakunta voi ajatella vaikka niin, että se haluaa tehdä yhteistyötä kunnan kanssa, jolloin raha jää omaan kuntaan, Soronen sanoo.

Yhteistyöstä ei ole olemassa yksityiskohtaisia sopimuksia eikä suunnitelmia. Eija Nivalan mukaan muutoksessa pyritään siihen, että kaikki seurakunnat voisivat halutessaan olla osallisia.

–Jokaisesta osa-alueesta tehdään sopimus, ja jokainen seurakunta ottaa kantaa, hyväksyykö se sopimuksen niillä ehdoilla vai ei, Nivala toteaa.

Monissa seurakunnissa suhtaudutaan syvempään yhteistyöhön myönteisesti, mutta osittain varauksellisesti. Ajatuksena on, että seurakunnat säilyisivät itsenäisinä, mutta yhteistyö voisi ulottua huomattavasti nykyistä laajemmalle.