Oulun hiippakuntavaltuusto kokoontui keskiviikkona etäyhteyksillä toteutetun iltakoulun merkeissä pohtimaan kiinteistöjen merkitystä seurakuntien toiminnassa.
Seurakuntien toiminta tapahtuu pitkälti sen kiinteistöissä, kuten kirkoissa, seurakuntataloissa ja leirikeskuksissa. Kuitenkin tulevaisuuden haasteena on löytää tasapaino tilojen omistamisen ja taloudellisten realiteettien kanssa.
Iltakoulussa asiantuntija-alustuksen pitänyt Oulun seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Jaana Valjus nosti esiin Kirkon energia- ja ilmastostrategian, jonka yhtenä tavoitteena on vähentää kiinteistöjen hiilidioksidipäästöjä. Keinoja tähän ovat muun muassa öljylämmityksestä ja fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön käytöstä luopuminen ja rakennusten energiatehokkuuden parantaminen.
– Vähällä käytöllä olevista tiloista on syytä luopua ja tilojen yhteiskäytön lisäämistä on syytä pohtia, Valjus korostaa.
Hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Jukka Paananen piti iltakoulua hyvänä tapana lisätä avointa keskustelukulttuuria tärkeän aiheen ympärillä.
– Yhteisen tahtotilan löytymiseen kiinteistöihin liittyvissä kysymyksissä pitää keskittyä. Kiinteistöiden vähentämisellä turvataan seurakuntien perustoimintaa, muistuttaa Paananen.
Paanasen mukaan yhteiskäytölliset tilat ovat tulevaisuutta.
– Osapuolina voivat olla kirkolliset järjestöt ja kunnat, jopa yhteiset kiinteistöosakeyhtiöt voivat olla joissain tapauksissa perusteltuja, Paananen sanoo.
Piispa Jukka Keskitalon mukaan on tärkeää, että jokaisella Oulun hiippakunnan seurakunnalla olisi oma kiinteistöstrategia. Siinä luodaan kokonaiskuva kiinteistöjen tilasta ja linjataan, mitkä seurakunnan tilat säilytetään ja pyritään pitämään hyvässä kunnossa ja mistä vähemmän tärkeistä kiinteistöistä voidaan puolestaan luopua. Perinteistenkin kirkkotilojen käyttöä voidaan monipuolistaa ja siten lisätä käyttöastetta.
– Seurakuntien kirkot ovat melkein jokaisella paikkakunnalla arvokkainta rakennusperintöä. Toivon, että taloudellisista haasteista huolimatta ne kyetään jatkossakin pitämään hyvässä kunnossa todistuksena edellisten sukupolvien uskosta ja luottamuksesta.
