Hyvin nopeasti on laskettu, minkä verran sotaveteraaneja ja sotainvalideja on enää elossa Pyhäjokialueen paikkakunnilla. Kaikkein vähimmäksi määrä on käynyt Merijärvellä, jossa on enää yksi sotainvalidi. Sotaveteraaneja Merijärvellä ei ole enää elossa.
Oulaisissa on jäljellä 1 sotainvalidi ja 7 sotaveteraania, Kärsämäellä 3 sotainvalidia ja 1 sotaveteraani, Haapavedellä 4 sotainvalidia ja 4 sotaveteraania, Pyhäjoella 4 sotainvalidia ja 5 sotaveteraania sekä Raahessa 6 sotainvalidia ja 42 sotaveteraania.
Pyhäjoen ja Raahen tilastot ovat peräisin tammikuulta. Sotainvalideista kaikki eivät ole välttämättä rintamalla olleita, sillä sotainvalidien joukossa on myös esimerkiksi sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet sota-aikana asepalveluksessa, ja loukkaantuneet siellä.
– Muutamia vielä on, mutta porukka on vähentynyt parinkymmenen prosentin vuosivauhtia. Keski-ikä on 95 vuotta. Puolisoiden määrä vähenee myös, mutta hitaammin. Heidän keski-ikänsä on hieman matalampi, toteaa sosiaalineuvos, Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari.
Veteraanien ja invalidien edut alkavat olla nykyään Laikarin mukaan kohtuullisen hyvät. Avun tarve kasvaa väistämättä loppua kohden mentäessä.
Marraskuun alussa astui voimaan lakimuutos, joka toi kaikki sotaveteraanit kotiavun piiriin. Valtio korvaa veteraanien kotipalvelut kunnille täysin. Sotainvalidit ovat jo aiemmin olleet korvausten piirissä.
– Kun vain kunnat osaisivat nyt hyödyntää tätä. Edut paranivat aika merkittävästi, mikä on hienoa. Veteraanit ovat oman työnsä tehneet. He ovat tämän ansainneet, Laikari huomauttaa.
Kyse on rintamaveteraanien kotona asumista tukevista palveluista. Rintamaveteraanien ja sotainvalidien kotipalvelut ovat nyt sisällöltään ja laajuudeltaan samanlaiset.
Tavoitteena on tukea monipuolisesti rintamaveteraanien kotona selviytymistä. Palvelujen tulee perustua palvelutarpeen kartoitukseen. Veteraanin tuloja ei selvitetä, vaan palvelun tarve on ratkaiseva.
Kotona asumista tukevia palveluja voidaan korvata kodin lisäksi myös asumispalveluihin kuten perhehoitoon, palveluasumiseen ja tehostettuun palveluasumiseen. Laitoshoitoon niitä ei korvata. Palveluja ei korvata asumispalveluihin silloin, kun oleskelu niissä on lyhytaikaista.
Kotona asumista tukeviin palveluihin oikeutetun rintamaveteraanin tulee olla Suomessa asuva vuosien 1939 – 1945 sotiin osallistunut rintamasotilastunnuksen, rintamapalvelustunnuksen tai rintamatunnuksen omaava rintamaveteraani. Sotainvalidit, joiden sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyysaste on 10 prosenttia tai enemmän saavat vastaavat edut sotilasvammalain nojalla.
Kuntien tulee huolehtia palvelujen tarjoamisesta. Ne voivat tuottaa palvelut itse tai hankkia ne palveluntuottajalta. Palvelut voidaan järjestää myös palveluseteliä hyväksi käyttäen. On tärkeää, että kunnat ovat aktiivisesti yhteydessä rintamaveteraaneihin ja tarjoavat heidän tarpeensa mukaiset, lakisääteiset kotona asumista tukevat palvelut.
Palvelut perustuvat henkilökohtaisen palvelutarpeen kartoitukseen. Kyseessä on erityisryhmä, jolle palveluja myönnettäessä kunta ei voi antaa omia ohjeitaan, eikä soveltaa samoja kriteerejä kuin muihin ikääntyneisiin.
Korvattavia palveluita voivat olla esimerkiksi ateriapalvelut, lounassetelit, kylvetys-, siivous- ja vaatehuoltopalvelut, kotisairaanhoito, jalkahoito, kotona tapahtuva saattohoito, nurmikon leikkuu, lumityöt, rännien puhdistus, puiden pilkkominen, tukikaiteiden asentaminen, luiskien laitto portaisiin, kynnysten poistot, asioinnilla käynnit, turvapuhelimet, apteekissa tapahtuva lääkkeiden annosjakelu, asiointi-, kauppa- ja saattajapalvelut, omaishoitajan palkkiot, eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut sekä veteraanin hoito omaishoitajan loman aikana. Myös virkistysretkien kuljetukset, niillä tapahtuvat ruoka- ja kahvitarjoilut sekä virkistysretkillä mukana olevien saattajien matkakulut kuuluvat korvausten piiriin.
Seuraavia palveluita valtio ei korvaa: ruokaostokset, lakanoiden, pyyhkeiden ynnä muiden sellaisten ostaminen, kauneudenhoitopalvelut, fysikaalinen hoito, hieronta avokuntoutuksena, lääkkeet, laitoksessa tapahtuva saattohoito, pihan ja puutarhan kunnostustyöt, silmälasit, hammashoito, suuhygienistin käynnit, kuulokojeet ja muut näihin verrattavat apuvälineet, porraskäytäviin asennettavat istumahissit sekä kunnan apuvälinevuokraamosta saatavat apuvälineet. Myöskään terveydenhoitoon liittyviä matkakuluja, jotka KELA korvaa, valtio ei maksa. Korvausten piiriin eivät lisäksi kuulu vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut, asunnon remontit ja muutostyöt kuten keittiö-, sauna- ja kylpyhuoneremontit, asunnon sisä- ja ulkomaalaukset, vuokra, sähkö- ja vesilaskut, jätekaivon tyhjennys sekä virkistysmatkoilla mukana olevien saattajien ruokailukustannukset. Isompiin asunnon muutostöihin voi hakea avustusta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta.