Päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Mielessä, otsikoissa, kokousten esityslistoilla, oikeuskäsittelyissä. Jatkuu. Ei jatku. Jatkuu sittenkin. Odottelua. Huolta. Synnärin puolesta puhumista. Arkea ja työn tekemistä suurella sydämellä kaikesta huolimatta.
Niitä ihmisiä, joille tämä kaikki on jokapäiväistä elämää, tarkemmin sanottuna Oulaskankaan sairaalan osasto ykkösen työntekijöitä, halusivat oulaistelaiset puuhanaiset Sari Rajaniemi, Heli Jumeri ja Marita Toiviainen jotenkin muistaa ja kiittää ja kannustaa. He polkaisivat syksyllä käyntiin salaistakin salaisemman operaation.
Silmukka silmukan perään ovat saaneet muotonsa henkilökunnalle ajatuksella neulotut villasukat oulaistelaisten ja ylivieskalaisten äitien ja mummujen käsissä. Yhdet sukat tulivat Vaasasta saakka. Neulojia kyseltiin varovasti porukkaan mukaan, ettei vain tieto yllätyksestä kantaudu saajien korviin liian varhain.
Kaikkiaan 22 naista on kutonut yhteensä 46 sukat. Niiden kaveriksi lahjakasseihin laitettiin suklaata.
Perjantaina illalla Rajaniemi, Jumeri ja Toiviainen kiikuttivat yllätyksen Oulaskankaan käytäviä pitkin perille. Kätilö Marjo Kontinaho oli huijattu asiasta tietämättömänä ottamaan tuomisia vastaan. Tilanne sai liikutuksen pintaan. Sama reaktio oli edessä suuremmalla porukalla henkilökunnan kahvihuoneessa hetken päästä.
–Aivan ihanaa. Tämä tuo paljon iloa. Näissä on ollut iso työ. Arvostan sitä tosi paljon. Tiedän, että sukkien kutomiseen menee tunteja, Kontinaho totesi.
Rajaniemen, Jumerin ja Toiviaisen mukaan kiittäminen ja kannustaminen on tärkeää. Muistamisella he haluavat osoittaa, että ihmiset ovat Oulaskankaan työntekijöiden tukena haastavassa tilanteessa.
–Me olemme huomanneet sen. Me teemme töitä niin kauan kuin saamme tehdä, ylilääkäri Antti Hakala totesi.
Leikkausosastolla työskentelevä Marita Toiviainen on seurannut vuosia vierestä synnytysosaston ympärillä käytyä taistelua.
–Töitä tehdään siellä paineen alla. Aina tulee joku uusi vaatimus. Työ pysäyttää. Työntekijät ovat sitkeitä, Toiviainen huomautti.
Rajaniemi on seurannut Oulaisten kaupunginvaltuutettuna läheltä osaston kohtaloa. Hän on aikanaan itsekin työskennellyt osasto ykkösellä kaksi kesää. Hän toivoo, että työntekijöiden muistamistempaus poikisi muitakin vastaavia kannustuksen tekoja.
–Suuri huoli on siitä, että jos synnäri loppuu, se vaikuttaa niin moneen asiaan. Moni ihminen on halunnut opetella neulomaan ja tehnyt ensimmäiset villasukkansa, koska on halunnut olla mukana tämmöisessä, Heli Jumeri kertoi.
