PYHÄJOKI Pyhäjokinen Esa Sarpola on yksi niistä sopimus- kalastajista, jotka varmistavat, että kotoinen siikakanta säilyy Pyhäjoessa.
PYHÄJOKI Peukalo viistää siian alaosaa. Kirkkaanoranssi mäti juoksee vatiin. Pyhäjokisen Esa Sarpolan kädenliikkeistä näkee, ettei mies ole ensimmäistä kertaa lypsyhommissa.
–Mädin kanssa on oltava tarkka, sitä ei saa käsitellä kovin ottein, Sarpola puhelee ja ottaa vakuudeksi käteensä hanhen sulan.
Sulka on siianlypsäjän oiva työkalu. Hentoinen sulka on sopiva väline, kun mädin seasta poistetaan mahdolliset suomut ja roskat. Vaikka vadissa oleva mäti näyttää puhtaalta, löytää lypsäjä sieltä suomun, jonka nappaa näppärästi sulalla pois.
Kalastuksen kannaltakaan vuodet eivät ole veljeksiä keskenään.
Sarpola vertaa, että emosiian osalta kuluva vuosi on ollut heikko. Samoin taakse jäänyt kesä oli tuulinen, eikä merelle ollut asiaa liian tuulisina päivinä.
Tällä kertaa emokaloista pari pienikokoista ovat lypsyvalmiita. Emokalojen jälkeen Sarpola nostaa lypsettäväksi uroskalat. Niiden maiti lypsetään emokalojen mädin päälle ja mäti hedelmöittyy.
–Lypsyn jälkeen pesen mädin. Kaadan merivettä päälle ja annan mädin hetken aikaa olla vadissa, jolloin hedelmöitys vielä jatkuu.
Täysin vedettömäksi Sarpola ei vatia laske. Mäti on kylmänarkaa, joten vesi suojaa sitä.
–Mäti ei saa jäähtyä liikaa, Sarpola selittää ja siirtyy vadin kanssa kalastusveneen hyttiin, jossa lämpöpuhallin pohottaa lämmintä ilmaa.
Mätisaalis kaadetaan vedellä täytettyyn ämpäriin. Ämpärin mäteineen Sarpola vie viivytyksittä Pyhäjoen kalahautomoon. Sarpola on yksi niistä sopimuskalastajista, joita hautomo vastaanottaa mätiä.
Ei kiirehditä vielä hautomolle. Mädinlypsyä seuratessa herää kysymys, mistä lypsäjä erottaa emo- ja uroskalat. Sarpola kertoo, että silmä harjaantuu erottamaan kalojen sukupuolen. Yleensä emokalat ovat pulskempia.
Kalojen kanssa Sarpola on touhunnut pienen ikänsä. Kalastajan poika hän ei ole, mutta pienestä nassikasta kulkenut narraamassa kaloja milloin ongen ja toisinaan virvelin kanssa. Aikuistuttua merikalastus on muodostunut yhdeksi tärkeimmistä harrastuksista.
Kalastuksen ympäriltä ovat myös useat hyvät tuttavat. Laiturille poikkeaa useampikin kulkija puhuttelemaan Sarpolaa. Kalastusveneiden suunnatessa ulapalle ja sieltä poistulevat kalastajat, ovat Sarpolalle tuttua porukkaa.
Mätien odottaessa kuljetusta, Sarpola ottaa mukaan muutaman siian. Kalan oikea käsittely on yksi kalastuksen a ja o.
Kalastaja nostaa kalan kerrallaan vedestä ja tainnuttaa sen jykevällä rautakoukulla, silmien yläpuolelle tähdätyllä iskulla. Sen jälkeen kala verestetään, sen kiduskaaret viilletään auki veitsellä, jolloin veri valuu pois kalasta. Verestäminen on tärkeä työvaihe, sillä se parantaa lihan laatua ja säilyvyyttä. Verestystä tehostetaan laskemalla kala veteen.
Verestyksen jälkeen kala perkataan ja pannaan kylmään säilymään.
Kalaruuan terveellisyydestä puhutaan paljon. Sarpolalle kalaruoka maistuu, mutta kaupan kalatiskin kautta sitä harvoin pöytään hommataan.
–Jos valita pitää, niin siika ja silakka ovat parhaita ruokakaloja. Molempia voi laittaa ruuaksi monella lailla, mutta siika maistuu savustettuna ja silakka pannulla paistettuna.
Vapaa-ajankalastus on yksi suosituimmista harrastuksista. Lähes joka kolmas suomalainen harrastaa kalastusta.
Kalastajamäärät laskivat koko 2000-luvun, mutta suunta näyttää taittuneen viime aikoina. Kalastusharrastus lisääntyy erityisesti alle 10-vuotiaiden ja yli 45-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa.
Vapaa-ajankalastajien yhteenlaskettu vuosittainen saalis on lähes 30 miljoonaa kiloa. Eniten saaliiksi saadaan ahventa ja haukea, näiden osuus on yli puolet kokonaissaaliista.
Lähde: Luonnonvarakeskus
