Vihantilaisen Eeva Lumiahon syntymähetkestä on tänään kulunut täydet 100 vuotta. Rivitaloasuntonsa sohvalla istuvalle Lumiaholle maailma on läsnä, muistot mukana ja elämänilo jokapäiväistä.
Päivä kerrallaan eteenpäin. Ei ole kiire minnekään. Aamupuuron keittämisen ja pukemisen jälkeen on aikaa tavata hoitajia, lukea ja seurata uutisia. Näkökeskukselta lainatun apuvälineen avulla tietokonemaiselle ruudulle isonevat tiedotteet ja lehtileikkeet. Laitteen avulla pystyy katsomaan suurempana myös valokuvia. Kännykän käytön opetelleella Lumiaholla läheiset ovat yhden napinpainalluksen päässä.
– Nyt kun olen jo vanha, olen hyvinkin koti-ihminen. Välillä pitää levähtääkin, hän naurahtaa.
Alpuasta kotoisin oleva Lumiaho tuumaa maailman muuttuneen paljon vuosisadan aikana. Haastavat sota-ajat kokeneena hän arvostaa elinoloja, jossa nyt suomalaiset saavat elää.
– Olen aina rakastanut Suomea. Sitä toivoisin, että nuoremmatkin rakastaisivat isänmaatamme, hän pohtii.
Satavuotiaan elämänkokemuksellakaan Lumiaho ei halua lähteä ketään neuvomaan elämänvalinnoissa. Uskoa tulevaisuuteen hänellä on aina ollut ja on yhä. Asiat kehittyvät ja muuttuvat.
– Ei aina kaikkea tahdo ymmärtää, hän miettii.
Lumiaho on toiminut sota-aikana viestintälottana niin kotiseudullaan kuin jatkosodan aikana miehensä kanssa Itä-Karjalassakin.
– Sota-aikana kaupoista loppui tavara ja ruoka oli kortilla.
Lumiaho oli tottunut tekemään työtä jo nuorena. Alpuan Osuuskassan yhteydessä olleessa asunnossa oli kylän puhelinkeskus, jota hänen äitinsä hoiti, samalla kun teki talonmiehen tehtäviä. Lumiaho vastasi äitinsä kanssa puhelinkeskuksen toiminnasta.
– Puhelinkeskus oli auki yötäpäivää. Eihän silloin vielä ollut taloissa puhelimia, eivätkä kyläläiset saaneet soittaa itse keskuksesta vaan heidän puolestaan soitettiin, hän muistelee.
Rauhan ajan tultua Lumiaho alkoi rakentaa Lumimetsästä kotoisin olevan miehensä kanssa kotia Alpuaan. Maataloustyöt ja karjanhoito pitivät kädet tekevinä.
– Tuolloin naiset eivät käyneet tilan ulkupuolella töissä. Hoidin kotia ja perhettä. Silloinhan ne syntyivät nämä suuret ikäluokat. Ei ollut äitiysajan palkkaa, ei lapsilisiä eikä eläkkeitäkään. Nyt on sosiaalipuoli paljon paremmin, mutta lienevätkö ihmiset nytkään kuitenkaan tyytyväisiä, viiden lapsen äiti jatkaa.
Lue Lumiahon koko haastattelu Pyhäjokiseudun näköislehdestä tai printtilehdestämme 15.7.2020.