Merenkulku on ansainnut oman juhlapyhänsä, onhan merenkulku läpi historian yhdistänyt ihmisiä eri puolilla maailmaa. Paitsi ihmiset myös eläimet, tavarat, elintarvikkeet ja uudet ajatukset kulkevat meriä pitkin mantereelta toiselle.
Merisunnuntaina, Sea Sundayna, juhlistetaan maamme evankelis-luterilaisissa kirkoissa meren ja merenkulun myönteisiä puolia ja huomioidaan niitä, jotka ansaitsevat elantonsa merellä ja merestä. Esimerkiksi merenkulkijat ja kalastajat huolehtivat meidän kaikkien hyvinvoinnista. Myös raskaan liikenteen kuljettajat liittyvät Merisunnuntain teemaan, jatkavathan he siitä, mihin merikuljetus päättyy.
Meri liittyy vahvasti myös vapaa-ajan viettoon. Vesistöjen laineilla ja rannoilla miljoonat ihmiset viettävät aikaa unohtaen hetkeksi arjen kiireen ja stressin. Vedessä on myönteistä ja elämää ylläpitävää voimaa, joka pitää ihmisen liikkeellä.
Merisunnuntaita alettiin aikoinaan viettää anglosaksisessa maailmassa. Nykyisin Merisunnuntain vietto on kansainvälinen tapa, jota vietetään kristillisissä kirkoissa eri puolilla maailmaa. Merisunnuntai on siten myös ekumeeninen perinne, joka muistuttaa kirkkojen välisestä yhteydestä.
Suomessa Merisunnuntain vietto on reilun 20-vuotisen historiansa saatossa vakiintunut syyskuun kolmanneksi sunnuntaiksi. Pyhä on nimenomaan elämän sunnuntai, kun taas mereen menehtyneitä muistetaan pyhäinpäivänä. Merellinen kirkkopyhä muistuttaa siitä, että meistä jokainen on elämän meren kulkija.
Merisunnuntaina Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa kerättävä kolehti kannetaan Suomen Merimieskirkon toiminnan tukemiseen kotimaassa ja ulkomailla. Monin paikoin Merisunnuntain järjestelyissä on mukana useita eri tahoja ja tapahtumissa on jumalanpalveluksen lisäksi myös muuta merenkulkuaiheista ohjelmaa.