Teini-iässä nuori laittaa ulkonäkönsä erityisen tarkkaan syyniin. Minä en aikoinani eronnut joukosta, vaan lukuisat olivat ne illat, kun tuijotin pärstääni pelistä löytäen siitä vaikka minkälaisia virheitä. Milloin korvat olivat liian suuret tai suu liian pieni. Hampaista puhumattakaan - nehän olivat kauhean keltaiset.

Yhden sunnuntaiaamun muistan hanganneeni hampaitani ikenet verillä - siskot kun kiusasivat purukalustoni olevan likaisenväriset. Vasta vanhempana tajusin, että hammasluu on toisilla kellertävämpi kuin toisilla.