Haapaveden-Siikalatvan seutukunnan tuleva johtaja on maaseudun lapsi, joka ei halua kasvualustansa näivettyvän. Hän tuntee tukihanoja säätelevien lakien mutkat ja hankerattaiden byrokraattisuuden, mutta ei anna niiden tappaa mielikuvitusta.
Samaa hän toivoo myös tulevan työalueensa ihmisiltä.
– Tiedän, että oikeat ja elävimmät hankeideat syntyvät ruohonjuuritasolla, Tarja Bäckman toteaa.
Hän on tyrnäväläisen lypsykarjatilan tyttöjä. Samalla tontilla hän asuu edelleen, aivan synnyinkotinsa vierellä, ja jatkaa tilanpitoa sisarensa kanssa. Tosin ilman karjaa, sillä kutsumus johti toisaalle. Viljelemistä on kuitenkin jatkettu omien töiden ohella, joten yhteys maahan on säilynyt.
Maaseutua ja elintärkeää maataloutta Bäckman ei halunnut unohtaa nuorenakaan, vaan opiskeli yliopistossa agronomiksi. Varsinaisen urakehityksensä hän aloitti perustyrnäväläiseen tapaan perunasta.
Joskaan ei omalla maallaan.
– Olin viljelyneuvojana Vihannissa silloisella Raision tehtaalla. Perunaura jatkui Uusikaarlepyyn Jepualla, jossa vedin seutukunnan kehittämishanketta ja opin vähän ruotsia, Bäckman naurahtaa.
Sittemmin hän on ehti työskennellä useita vuosia Pohjois-Pohjanmaan Liitossa. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmat sekä seutukunnat alkoivat tulla tutuksi rahoituspäätöksiä valmistellessa ja myöhemmin niitä tarkastaessa.
– Työ alkoi lopulta tuntua liian paperinmakuselta ja avautui mahdollisuus siirtyä projektipäälliköksi Oulu-Kainuun kehittämiskäytävähankkeeseen, puhelias Bäckman ohjaa keskustelua seuraavaan siirtoonsa.
Toimintaan tottuneelle tekijälle avautui nimittäin mahdollisuus siirtyä kehittämishankkeeseen, jossa pyrittiin jakamaan pohjoisen pääkaupungin, eli Oulun, säteilyvoimaa laajemmalle maakuntaan, aina Kainuuta myöten.
– Koko Pohjois-Pohjanmaan Liitossa tekemäni työuran ajan vastuualueenani oli maaseudun kehittäminen, koska minulla oli alan koulutus.
Seuraavaksi ura urkeni MTK Pohjois-Suomen toiminnanjohtajaksi ja sittemmin Brysseliin. Siellä Bäckman on toiminut MTK:n kotieläinasiamiehenä pian kolme vuotta.
Siinä ajassa hän on seurannut kaikkien eri tuotantosuuntien lainsäädännön kehittymistä, kuljettanut viestejä, järjestänyt tapaamisia sekä vaikuttanut mahdollisuuksiensa mukaan.
– Brysselin suurin merkitys on se, että olen oppinut ymmärtämään, miten asiat lähtee siellä etenevät, miten niihin vaikutetaan ja miten päätöksenteko syntyy. Sikäli, kun on tarvetta siihen vaikuttaa, ainakin tietää, miten siihen voi pyrkiä.
Seutujohtajan työkaluja ovat juuri EU-rahoitteiset kehittämishankkeet. Ei siis ihme, että Bäckman arvelee tulevan työpaikan sopivan olemassa olevaan työkokemukseen.
Hän odottaa innokkaana uutta työsarkaansa, jossa alussa mainitun ruohonjuuritason ideoinnin lisäksi oma osuutensa on yritysten tuki- ja neuvontapalveluilla.
– Tavoitteena täytyy olla että saisin uusia yritystoiminnan ituja syntymään. Seudun elinvoima tarkoittaa työpaikkoja. Sen vahvistaminen, olemassa olevan yritystoiminnan tukeminen ja auttaminen on minun tehtävä, joka konkretisoituu tukirahoituksen hankkimisessa.