Vain ohi­kii­tä­vä hetki ja kaikki on toisin – elämä muut­tui, kun rat­ti­juop­po ajoi keulaan sil­mi­tön­tä vauhtia

Nuorten tulevaisuus oli täynnä suunnitelmia. Yksi hetki muutti kaiken. Rajussa kolarissa kuolivat vastaan tulleen auton kuljettaja sekä Ilmari. Veera loukkaantui vakavasti. Kyseessä oli tappo, tapon yritys, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä rattijuopumus. Vierailuja sairaalaan rajoitettiin koronatilanteen vuoksi. Välillä vain toinen vanhemmista pääsi käymään Veeran luona.
Nuorten tulevaisuus oli täynnä suunnitelmia. Yksi hetki muutti kaiken. Rajussa kolarissa kuolivat vastaan tulleen auton kuljettaja sekä Ilmari. Veera loukkaantui vakavasti.
Nuorten tulevaisuus oli täynnä suunnitelmia. Yksi hetki muutti kaiken. Rajussa kolarissa kuolivat vastaan tulleen auton kuljettaja sekä Ilmari. Veera loukkaantui vakavasti.

Kotia kohti kulki Veera Uusitalon ja Ilmari Kuorikosken tie maaliskuisena yönä. Matkaa oli jäljellä vain parikymmentä kilometriä. Samaan aikaan oli poliisilla käsissään kiireellinen tehtävä. Eräs kuljettaja oli liikkeellä humalassa ja itsetuhoisena. Hänet piti tavoittaa ja saada pois liikenteestä. Aika ei riittänyt.

Keulaan rysähti kello 03.27. Jälki oli rumaa. Nuori mieskuljettaja kuoli välittömästi. Samoin toisessa autossa matkustajana ollut Ilmari. Kuskin penkillä virui hengissä Veera hyvin vakavasti loukkaantuneena.

Ilmarin kotona Kaustisella heräiltiin ennen aamuviittä navettaan. Äiti Kerttu Kuorikoski huomasi, ettei pojan kenkiä näkynyt. Hän ajatteli, että nuoret ovat jääneet yöksi reissulleen. Navetasta tultua saapuivat poliisit.

– Kaikki muuttui. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen, isä Matti Kuorikoski sanoo hiljaa.

Haapaveden Karsikkaalle Jenni ja Tero Uusitalon luo tihkui tietoa mutkitellen. Kumpikaan nuorista ei vastannut soittoihin.

Hätäkeskuksesta käskettiin odottaa viranomaisten yhteydenottoa. Sitä ei alkanut kuulua. Uusitalot soittelivat sairaaloihin Kokkolaan ja Seinäjoelle ja yrittivät selvittää, minne Veera oli viety.

– En tiedä, kauanko meni aikaa, mutta pitkältä se tuntui. Sitten soitti leikkaava lääkäri Oulusta, Tero Uusitalo kertoo.

Veera oli teho-osastolla. Alkoi hidas ajomatka kohti Oulua. Kaikki vastaantulijat tuntuivat tulevan päälle.

Matkan varrella soi puhelin. Veeran vanhemmat istuivat autossa Uljuan altaan tienoilla ja kuuntelivat, kun poliisi kertoi tapahtuneesta. Veera oli syytön. Toinen kuski ajoi tahallaan kohti. Kyseessä oli tappo, tapon yritys, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä rattijuopumus.

Vanhemmat eivät saa kaikkiin kysymyksiinsä vastauksia. Valtava suru ja raastavat tunteet herättävät aamulla ja peittelevät illalla.

– Itsekäs teko. Äärimmäisen vaikea hyväksyä, että joku pilaa elämän niiltä, jotka eivät ole halunneet pahaa kenellekään. Se pääsi liian helpolla. Veera istuu nyt päälleajajan elinkautista, Jenni Uusitalo toteaa.

Veeran vammat olivat massiiviset. Ennustetta ei annettu lainkaan. Nyt on takana ainakin 13 leikkausta.

Paikka OYS:n kuntoutusosastolla ei ollut itsestään selvä. Päivät täyttyvät mustalla huumorilla, fysioterapialla ja puheterapialla. Ajatukset tulivat ensin kirjoittaen, sitten puhuen. Veera istuu ja syö itse, nostelee jopa puntteja. Vasen puoli kropasta ei tottele.

– Veeralle on tärkeää, että siellä käydään. Sinne hommataan aina joku. Tulee paha mieli, jos ei itse pääse. Pitäisi olla siellä, ja pitäisi olla kotonakin, Tero Uusitalo sanoo.

Lue Veeran ja Ilmarin tarina kokonaisuudessaan 9.9. ilmestyneestä Pyhäjokiseudusta tai näköislehdestä.