OULAINEN–MERIJÄRVI Mustavalkoiseen asukokonaisuuteen pukeutunut mies viimeistelee tyylinsä mustilla nahkakengillä. Päässä oleva lierihattu suojaa sateelta. Askeleet vievät ajanharmaannuttavaan hirsilatoon, jossa moniväriset ihmishahmot tervehtivät tulijaa.
Isänsä kengissä synnyinkuntansa maaperällä kävelevä valokuvaaja Jarmo Tyyskä on toteuttanut yhden haaveistaan. Oma valokuvanäyttely persoonallisessa paikassa on nyt totta.
Hetkeä aikaisemmin Tyyskä on saanut painettua viimeisen nastan hirteen. Sadoilla teräväpäillä on neljällä ladon seinällä kiinni valokuvia, joita yhdistävänä tekijänä on Merijärvi. Ihmiset eri elämäntilanteissa ovat otoksia Tyyskän kuvaajavuosilta. Sen enempää ryhmittelemättä, sen enempää lajittelematta hän ripusti otokset kokonaisuudeksi. Vanhimmat ovat vuosikymmenten takaa, tuorein kuva otettu aivan äskettäin.
Yksi kuva, jonka Tyyskä halusi ehdottomasti näyttelyyn mukaan, oli kuva nuorukaisesta, joka istuu siivous- tai matonpesupäivänä pihakeinussa. Siihen liittyy tarina, muistoja ja oppimista niiltä ajoilta, jolloin Tyyskä otti ensimmäisiä valokuviaan. Teknikka on kehittynyt vuosikymmenten aikana, samoin taidot. Tarkoista yksityiskohtaisista, ajatuksella rajatuista otoksista ja esittävistä muotokuvista hehkuu se, että olipa kamerakalusto digitaalinen tai entisaikainen, säädöt ovat kohdillaan.
Henkilöt, nuo tutut merijärviset, ovat ikuistuneet Tyyskän muistikortille tai filmille, mille milloinkin, arkensa askareissa. Kodit, pihat, maatilojen työt, perheiden arki ja maisemat ovat aitoja maalaismaisemia, aitoine saunan kirvoittamine hikipisaroineen. Mystiikkaakaan ei otoksista puutu, sillä yhteen kuvaan ovat nousseet ihmiskasvot kuin hämäränhenkinä koivikossa.
Näyttelypaikka on erikoinen. Kalaputaassa, soratien varrella olevalle ladolle on asutuksesta matkaa. Se ei haittaa. Valokuvataide kutsui katsojia paikalle jo silloin, kun Tyyskä oli vasta ripustamassa ensimmäisiä töitään seinähirsille. Jo se enteilee, että liikenne ladolle on tulevien päivien aikana vilkasta.
–Näyttely on avoinna Oulaisten weteraanikonepäivien ja Merijärvi-viikon aikana. Siellä voi jokainen käydä katsomassa kuvia silloin, kun itselle parhaiten sopii, hän kertoo.
Näyttelykuvia on sata. Määrä kunnioittaa Suomen itsenäisyyden tasavuosia.
–Toivoisin, että ihmisillä olisi aikaa pysähtyä katsomaan kuvia ja muistelemaan. Tätä varten latoon on laitettu kirja, johon toivon jokaisen kirjoittavan niitä ajatuksia, joita näyttely herättää, mutta ennenkaikkea niitä tarinoita, joita kuvat tai kuvissaolevat henkilöt nostavat mieleen, Tyyskä sanoo.
Näyttelyn pystyttämisen jälkeen tulleella ukkossateella oli oma tärkeä merkityksensä. Tyyskän tuttavan hyväkuntoisessa ladossa on pitävä katto, mutta ilmankosteus muovasi otokset seinäpintojen mukaisiksi.
Venekuvaan ikuistettu Tyyskän isä katsoo kuvaseinältä poikaansa, joka viimeistelee näyttelyn antamalla näkyvän paikan kuvasuurennosten valmistamisessa tukeneen paikallisen yrityksen mainokselle.
Sade on lakannut, mutta isän kengät suojaavat kastuneessa ruohikossa. Jalat pysyvät kuivina.
