Jopa sadan vuoden takaa kumpuaa käsin tekemisen perintö, jonka tuotoksia voi ihailla Haapaveden Paakkilassa. Aira Vatjus-Anttila sekä Heidi Keskitalo – äiti ja tytär – laittoivat käsitöitään esille ja myyntiin.
Molemmat ovat viihtyneet käsitöiden parissa koko ikänsä. Keskitalolle käsityöt ovat myös yritystoimintaa. Hän perusti aikoinaan yrityksensä irtisanouduttuaan vakituisesta esimiehen työstään ja päätti kokeilla, kuinka pitkälle voi päästä.
Töihinsä hän käyttää esimerkiksi käsin virkattua pitsiä. Pitsiliinat ovat monille tuttuja mummoloista. Niillä on koristeltu lipastojen ja pöytien päällisiä. Keskitalo muokkaa pitsit uuteen muotoon laukkujen, kukkaroiden ja sisustustyynyjen somisteiksi.
– Pitsit ovat vuosien varrella unohtuneet kaappien kätköihin. Näin saadaan uusi elämä jo unohtuneille, taikka rikkoontuneille pitseille sekä nostettua käsityöperinnettä ja sen arvostusta, Keskitalo huomauttaa.
Yrityksen nimi, Risako, kätkee sisälleen monia merkityksiä.
– Se on vanhaa suomen kieltä ja kysyy, onko se rikki. Japanissa se on naisen nimi, nepaliksi se tarkoittaa vihaista ja jossakin espanjan sukuisessa kielessä se ratkoittaa ”nauraa.” Risakon voi kohdistaa myös itseensä, olenko minä risa vai kelpaanko näin. Pääasiassa kysymys kohdistuu käyttämiini kierrätysmateriaaleihin. Työssäni tarkistan joka päivä: onko tämä risa, vai voiko sen vielä käyttää, Keskitalo toteaa.
Aira Vatjus-Anttila tekee käsillään vaikka mitä kanteleista koruihin ja perinteikkäisiin pitseihin. Hän halusi tuoda näyttelyyn sellaisia töitä, joita Paakkilassa ei ole ennen nähty. Joukossa on huovutustöitä, erilaisilla tekniikoilla tehtyjä koruja, värjättyjä lankoja, villasukkia sekä tölkkien nipsuista tehtyjä laukkuja.
Käsitöissä häntä kiehtoo niiden haasteellisuus. Moni työ on pikkutarkkaa puurtamista, ja Vatjus-Anttila nauttii tarkan työn tekemisestä. Varsinkin hopeakoruissa riittää tekijälle vastusta.
– Laitan kahdet silmälasit päällekkäin, kun teen hopeatöitä. Yleensä omissa töissä näkee aina jonkin virheen. Pyrin aina täydellisyyteen, vaikken siihen pääsekään, hän kertoo.
Vatjus-Anttila on tehnyt käsitöitä lapsesta saakka, ja myös työskennellyt alalla. Kun hänen lapsensa olivat pieniä, hän ompeli lapsilleen käytännössä kaikki vaatteet. Sittemmin käsityöt ovat pysyneet arjessa mukana rakkaana harrastuksena.
– Ainoa ongelma on, että tahtoo aika loppua kesken. Kun näen jonkin uuden tekniikan, sitä pitää päästä aina kokeilemaan, hän kertoo.