OULAINEN Lentävä lohikäärme pastellinsävyisellä taivaalla. Merenneito kietoutuneena taikurin takkiin. Muun muassa näihin kuviin kiinnittyy huomio oulaistelaisen Sanna Kaarelan myyntinäyttelyssä Taidetalo Väinölän yläkerrassa.
Näyttelyn pääteema on fantasia, mutta mukana on myös tavallisempia aiheita.
–Kaikkihan sen näkevät, etteivät nämä ole realistisia kuvia. Haluan tuoda vähän leikkimielisyyttä ja iloa elämään, että ei tämä meidän elämä niin kauhean vakavaa tarvitse olla eikä ole, lastenhoitajana työskentelevä Kaarela kertoo.
Piirtämistä pitempään harrastanut Kaarela alkoi kokeilla öljyvärimaalausta vuonna 2003.
–Ajattelin joskus, että sitten eläkkeellä alan maalaamaan, mutta jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että enhän minä malta niin kauan odottaa. Sellaiset 14 vuotta tässä on sitten pensseliä heiluteltu. Välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Aiemmin Kaarelan maalauksia on ollut näkyvillä muun muassa Oulaisten kirjastossa vuonna 2011, ja Ylivieskan kuvantekijöiden kanssa on tehty pienimuotoista yhteistoimintaa vuosia takaperin.
–Tämän näyttelyn laittaminen lähti vähän painostuksesta. Ystävät ovat jo monta vuotta sanoneet, että nämä pitäisi tuoda esille. Nyt tauluja on sitten tullut niin paljon, että ne halusivat välillä ulkoilemaan muidenkin nähtäville.
Maalaamista varten Kaarelalla on oma pieni huone salaisessa paikassa. Inspiraatiota maalauksiin löytyy muun muassa lehdistä.
–Tällä hetkellä työn alla on kotka, joka ei kuitenkaan ole ihan tavallinen kotka. Löysin myös mielenkiintoisen kuvan sambakarnevaaleista, joka kiehtoi väreillään. Aina kun löydän jonkun kuvan, joka puhuttaa, siitä se sitten lähtee. Se on se ele, ilme tai värimaailma. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä sitten lopulta tulee.
Erityisesti mainoksia Kaarela kertoo tarkkailevansa inspiraation toivossa. Esimerkiksi uusimpaan teokseen, jossa merenneito on kietoutunut taikurin takkiin, idea lähti mainoksesta.
–Lehdet ovat täynnä mahtavia kuvia.
Jonkin verran tauluja on syntynyt myös vanhojen, mustavalkoisten kuvien pohjalta. Sellaiset ovat menneet lahjaksi, joten niitä ei tässä näyttelyssä ole esillä.
–On erittäin mielenkiintoista värittää vanha mustavalkoinen valokuva.
Näyttelyn nimi V****! Ei tästä tule mitään! herättänee kysymyksiä, mutta siihen taiteilija antaa selkeän vastauksen.
–Mietittiin näyttelylle jotain positiivista nimeä, mutta mieheni totesi sitten, että kuulisittepa vain, minkälaista se on kun minä maalaan. Eli kun aina ei tule sennäköistä jälkeä kuin haluaa, niin sieltä suusta saattaa päästä vaikka mitä. Se jäi vähän niin kuin vitsiksi lentämään, mutta Väinölän hoitaja tarttui siihen, että otetaan tämä.
