YLIVIESKA-KALAJOKI Ihmisen hartain toive päästä lentämään onnistuu varjoliitoharrastuksen avulla. Kesällä ilmassa pystyy hyvien nousevien ilmavirtausten eli termiikkien turvin tekemään 7-8 tunnin matkalentoja, mutta talvella vapaalento kestää vain kymmenisen minuuttia.
Kokemus on paras opettaja siinä, kuinka kauan taivaalla pysytään.
–Ylivieskasta on lennetty yli 200 kilometrin päähän, mutta pisimmät matkat Suomessa on lennetty yli 300 kilometrin päähän. Matkalennossa kotiinpaluu on aina oma seikkailunsa. Ilmavirtojen mukana vapaasti liitämällä voi päätyä mihin vaan ja takaisin tullaan liftaamalla, junalla, linja-autolla tai soitetaan joku hakemaan, kertoo Kalajoen varjoliitäjien kouluttaja Hannu Kuronen.
Ennen kuin taivaalle pääsee liitelemään, pitää kuitenkin suorittaa kurssi. Kurssit käydään talvella ja kursseja järjestää vuosittain Kalajoen Ilmailukerhon alajaostona toimiva Kalajoen varjoliitäjät.
Koulutukseen kuuluu neljä päivää teoriaopintoja muun muassa ilmailumääräysten, aerodynamikan ja sääopin parissa.
Vasta teoriaosuuden jälkeen päästään käytännön harjoituksiin. Niitä tehdään sääoloista riippuen kymmenen päivää.
–Käytännön harjoittelussa opetellaan ensin varjon käsittelyä maassa, sitten siirrytään mataliin hinauksiin ja lopulta korkeisiin hinauksiin. Kaikkiaan hinauksia tehdään kurssin aikana noin 40.
Kurssin suorittaneet saavat Suomen Ilmailuliiton myöntämän PP2-kelpoisuustodistuksen, joka antaa heille luvan varjoliitimellä liitämiseen. Lupa on voimassa koko Euroopan alueella.
–Harrastuksesta kiinnostunut voi tulla kursseille ilman omia varusteita. Seuralla on varusteet eri kokoisille harrastajille. Merkittävin seikka varusteiden valinnassa on lentäjän paino.
Kuronen sanoo, että kurssin suorittaneet eivät kaikki kuitenkaan koskaan aloita harrastusta. Harrastus on miesvoittoinen, vaikka myös naisia on koulutettu. He ovat kuitenkin vähemmistö lajin parissa kautta Suomen. Varjoliitoa aktiivisesti harrastavia on Kalajoella Kurosen arvion mukaan noin 30.
Varjoliito ei ole harrastuksista kaikkein halvin. Kurssin hinta on 1500 euroa ja jos harrastusta jatkaa, varusteiden hankkimisesta tulee kustannuksia.
–Niin sanotun vapaalentokaluston saa uutena 4500-5000 eurolla. Jos laittaa moottorin, hintaa tulee tuplasti lisää. Käytettynäkin varusteita toki saa. Ilmailuharrastuksista varjoliito on kuitenkin edullisin.
Kun varjoliitimellä aikoo ilman moottoria lentoon päästä, se ei onnistu yksin. Tiimiin tarvitaan mukaan ainakin automies, joka hinaa liitäjän taivaalle, mutta yleensä mukana on myös radiomies, joka seuraa tuulipussia ja kertoo autolle, milloin on hyvä aika lähteä.
–Hinausköysi kulkee lentokentällä taittopyörän kautta siten, että hinausauto lähtee liikkeelle toisesta päästä kenttää ja liitäjä toisesta. Hinauksessa ollaan tuuliolosuhteista riippuen 500-600 metriin. Ilmaan pääsee ilman hinausta vuoren rinteeltä, mutta Suomessa niitä paikkoja ei ole monta. Moottoroidulla liitimellä ilmaan pääsee juoksemalla mistä tahansa aukealta alueelta.
Liitäjällä on selässään olevassa paketissa kaikki, mitä hän pitkällekin matkalle tarvitsee. Myös eväitä pitää varata mukaan.
Valjaissa istutaan puolimakaavassa asennossa. Mittarista liitäjä näkee korkeuden ja nopeuden. Mukana on myös ilmailuradio ja pelastusvarjo. Pelastusvarjon avulla alas pääsee turvallisesti, jos päävarjolle tapahtuu jotain.
Tärkeä ja pakollinen varuste on myös kypärä.
–Ilmassa on aina kylmä, ja lentohaalarin alle puetaan säätilasta riippuen sopiva kerros vaatetta. Jalat saa pussiin, mutta jo 2,5 kilometrin korkeudessa ollaan pakkasen puolella, joten oikea pukeutuminen on tärkeää.
Harrastuksen turvallisuudesta Kuronen toteaa, että Suomessa koulutus on niin tarkkaa, että vahinkoja sattuu vähän.
–Erilaiset tilanteet käydään läpi koulutuksessa. Yleensä vahingot joita sattuu, tapahtuvat maassa. Joskus startti ei onnistu tai sitten laskeutuminen osuu väärän paikkaan. Kivet ja kannot hakkuuaukealla saattavat aiheuttaa nilkan murtumisen tai nyrjähdyksen. Ilmassa voi periaatteessa törmätä yhteen toisen kanssa, mutta se on todella harvinaista, eikä niitä ole Suomessa tapahtunut. Kokenut liitäjä pystyy tekemään ilmassa nopeankin sivusuuntaisen väistöliikkeen, mutta esimerkiksi dronea on vaikea havaita, jos joku lentää sellaisella liian lähelle.
Varjoliitoharrastus on hyvin pitkälle sääolosuhteiden kunnioittamista ja odottelua. Ensi odotellaan sopivaa säätä ja sitten odotellaan sopivaa tuulta ja tuulen suuntaa.
–Hyvä lento kuitenkin palkitsee kaiken odottelun. Ilmassa virtausten mukana liitäessä ja nosteita etsiessä unohtuu kaikki muu. Vapauden tunne on varmaankin tämän harrastuksen suurin viehätys. Kokemus auttaa lukemaan taivasta ja säätiloja ja näyttämään suuntaa pitkälle lennolle.