Jopa 92 prosenttia suomalaisista pysähtyisi ja tarjoaisi apua onnettomuuspaikalla. Autoklinikan asiakaspalvelun keräämien tarinoiden perusteella pienikin apu voi olla merkittävää, sillä usein vahinko sattuu yllättäen ja tilanne on monelle outo. Vahinkotilanteessa saattavat myös kiitokset jäädä hämmennyksessä lausumatta.
Autoklinikan teettämä kyselytutkimus paljastaa, että jopa 92 prosenttia suomalaisista pysähtyisi tarjoamaan apua onnettomuuspaikalle. Pääkaupunkiseudulla pysähtyjien osuus laskee hieman alle 90 prosentin, kun taas alle 10 000 asukkaan kunnissa jopa 97 prosenttia ilmoittaa pysähtyvänsä tarjoamaan apua turmapaikalle.
Autoilijoista 76 prosenttia kuljettaa mukana autossaan ensiapulaukkua ja melkein vastaava osuus, 71 prosenttia, kertoo hallitsevansa perinteiset ensiapu- ja elvytystaidot. Suomalaiset osaavat siis varautua yllätyksiin tien päällä. Varmimmin ensiapulaukku löytyy 55-64-vuotiaiden ajoneuvoista. Ensiaputaidoistaan taas huolehtivat parhaiten alle 35-vuotiaat, joista jopa 80 prosenttia kertoi taitavansa ensiavun ja elvytyksen.
– Pienikin kolhu voi saada ajajan hätääntymään, etenkin jos vastaavasta tilanteesta ei ole aiempaa kokemusta. Tällöin jo pelkkä toisen ihmisen läsnäolo voi olla rauhoittavaa ja tärkeää. Apua voi ja kannattaa siis tarjota sekä isoissa kolareissa että pienemmissä liikennevahingoissa, kertoo Helena Ruuska Autoklinikan asiakaspalvelusta.
Turmapaikkojen ohi pysähtymättä ajavilla suomalaisilla on tutkimuksen mukaan kolme pääsyytä valitsemaansa toimintatapaan. 30 prosenttia heistä ei tiedä, miten hätätilanteessa tulisi toimia. 28 prosenttia pelkää tulevansa huijatuksi tai ryöstetyksi pysähtyessään. Noin neljännes taas ajattelee, että joku muu pysähtyy auttamaan joka tapauksessa. Suurin osa vastaajista, jotka eivät itse pysähdy, kertovat kuitenkin ilmoittavansa näkemästään onnettomuustilanteesta viranomaisille.
– Vakavan liikenneonnettomuuden kohdalla on tärkeää kuunnella paikalle kutsuttuja viranomaisia. Apua voi tarjota ohjeistuksen mukaisesti, ja ennen ammattiavun saapumista esimerkiksi loukkaantuneen rauhoittelu tai lämpimänä pitäminen voi myös olla arvokas apu, Ruuska rohkaisee.
