Yläkoulun aloitus osuu lapsen elämässä kehitysvaiheeseen, jossa moni asia on muutoksessa. Vanhempi hyötyy tiedosta ja tuesta voidakseen kasvaa uuteen rooliinsa murrosikäisen vanhempana, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki.
Hän antaa vinkkejä, miten Miten vanhempi valmistautuu yläkoulun alkuun.
– Muistele omaa murrosikääsi ja hanki tietoa nuoruuden kehitysvaiheesta. Miten itse koit muutokset? Saitko ilmaista tunteitasi? Mikä ärsytti? Mikä loukkasi? Mikä ilahdutti? Mitä olisit kaivannut? Päivitä tietosi murrosikäisen tunne-elämän kehityksestä ja itsenäistymisen tarpeesta, sillä muuten murrosikäisen käyttäytyminen saattaa ajoittain tuntua vanhemmasta henkilökohtaiselta epäonnistumisilta, Pajamäki linjaa.
– Yläkouluikäisen vanhempi ei välttämättä tapaa samanikäisten lasten vanhempia yhtä luontevasti kuin ennen. Siksi samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien yhteydenpitoon kannattaa tietoisesti panostaa. Jos ei ole vertailupintaa, tavallisista asioista voi kasvaa omassa mielessä isompia huolia. On tärkeää saada kuulla muilta, että emme ole ainoa perhe, jossa ei aina noudateta ruutuaikoja, syödä yhdessä tai nukuta tarpeeksi.
Pajamäki listaa, että on hyvä ylläpitää tai löytää asioita, jotka kiinnostavat lasta ja vanhempia.
– Lapsen kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua. Älä loukkaannu, jos aiemmin yhteinen, tärkeä tekeminen ei enää kiinnosta lasta. Uusi yhteinen saattaa olla jotakin, mikä ei heti puhuttele itseä, mutta tarjoaa hyvän mahdollisuuden kuulla lapsen ajatuksia ja käydä monenlaisia keskusteluja.
Erimielisyyksiltä ei voi välttyä. Arjessa on tärkeä muistaa huomata ja kertoa ääneen ne asiat lapsessa, joissa hän on vahvimmillaan.
– Tarkastele asioita monelta kantilta. Vievätkö kaverit karhunosan yläkoululaisen ajasta? Kehu lasta siitä, miten hyvin hän pitää kaverisuhteista huolta. Ystävien merkitys vahvistuu murrosiässä ja ihmissuhteissa toimiminen ja niistä huolehtimisen kuuluukin olla murrosikäiselle tärkeä asia, jota hän opettelee.
Murrosikäisen vanhemmuus on erilaista kuin pienemmän lapsen vanhempana oleminen. Kielteisiltä tunteilta ei voi välttyä. Satunnaiset mokat ja ylilyönnit eivät tuhoa nuorta, kunhan perusvire kotona on turvallinen ja lämmin ja myös vanhempi osaa anteeksipyytämisen taidon. Epätäydellinen/sopivasti rosoinen vanhempi ei juurruta nuoreen vääristynyttä käsitystä täydellisestä aikuisuudesta ja on siten myös lohdullinen ja realistinen tulevaisuuden malli.