Vihannin Alpuanharjun maasto yllätti Nina Kurunlahden.
Muutaman kymmenen metrin kävelykierros metsässä paljasti mättäistä herkkuja, mikä kannusti Kurunlahtea tutkimaan mäntymetsäistä maastoa enemmänkin.
– En ole ennen täällä käynyt katselemassa tatteja, mutta nyt päätin lähteä. Ja löytyyhän näitä, hän iloitsee.
Innostus sienimetsälle lähti sosiaalisen median seuraamisesta. Kurunlahden ystävät tekivät päivityksiä sienisaaliista, mikä sai hänetkin liikkeelle.
– Ilmeisesti tämänviikkoiset sateet ovat nostaneet sienet esille, ehkä vähän tavallista aikaisemminkin kuin muina syksyinä, hän pohtii.
Kotoa mukaanottamansa marjaämpärin pohja peittyi nopeasti tateista. Kurunlahti tuumaa löytämiensä kangastattien olevan hyvinkin syöntikelpoisia ja sienen rakenteen kunnollisia. Eivätkä madotkaan olleet ehtineet sieniapajille ennen häntä.
– Kyllä näistä jo yhden ruoan tekee, hän laskeskelee.
Kurunlahti aikoo paistaa tatit pannulla halkaisun ja puhdistuksen jälkeen. Pakasteeseenkin hänellä on tapana syksyn sienisatoa säilöä.
– Tateista tykkään, hän myöntää.
Kantarelleja Kurunlahti tietää Vihannistakin löydetyn. Omalle kohdalle kantarellionni on osunut kohdalle yhden kerran.
– Silloinkin kantarelleja oli vain yksi ainoa kappale, hän naurahtaa.
