Pohdiskeleva ja tuottelias eräkirjallisuuden viitoittaja Leevi Karsikas (1933-2016) oli esillä Oulaisten kirjastossa lauantaina. Hän on yksi niistä neljästä kotiseutukirjailijasta, joista on teetetty rollupit. Jo aiemmin on julkistettu Toini Vuoristoa ja Raakel Hyväristä käsittelevät rollupit. Neljäs ja viimeinen esittelyseinämä julkistetaan marraskuun lopulla.
–Yksi tärkeimmistä kirjaston työtehtävistä on lisätä kotiseututuntemusta. Tuomme muun muassa esille kotiseutukirjailijoita. Rolluppeja käytetään hyväksi esimerkiksi opetuksessa, kirjastotoimenjohtaja Inga Petäjäsoja kertoo.
Leevi Karsikkaan tuotanto on kasvanut vielä tänä vuonna postuumisti. Uutuuskirja Erätarinoita: kuulevat kuulosuojaimet sisältää sekä aivan uusia tekstejä että aiemmin julkaistua aineistoa, esimerkiksi lehtijuttuja.
–Karsikkaan kirjoilla on ollut aina hyvä menekki. Hänellä on yksi laajimmista eräkirjatuotannoista. Häneltä on julkaistu kaikkiaan 30 teosta, ja lisäksi on kokoomateoksia, joihin hän on osallistunut, Petäjäsoja toteaa.
Leevi Karsikas oli syntyjään haapavetinen. Hän oli kotoisin Alajoelta, joka oli aiemmin osa Haapavettä, mutta sijaitsee nykyään Kärsämäen puolella. Kotikonnuilla sijaitseva Metsämutka oli Karsikkaalle tärkeä paikka.
Leevi ja Anna-Maija Karsikas perheineen muuttivat Oulaisiin kunnan virkoihin vuonna 1964. Leevi Karsikas teki pääosan elämäntyöstään Oulaisissa. Hän oli kaupunginkamreeri, kirjailija ja filosofian tohtori. Päätoimiseksi kirjailijaksi hän ryhtyi 51-vuotiaana. Ensimmäisen eräkirjansa hän julkaisi kuitenkin jo vuonna 1969.
–Kirjoissa ei ole pääosassa riistan metsästys ja ampuminen, vaan vaeltelu, luonnon kuvailu ja eränkäynti. Karsikkaalla oli kamerakin mukana ja luonnon kuvaus oli hänelle tärkeää, Petäjäsoja kertoo.
Karsikkaan teoksissa lukija pääsee mukaan luontoon paitsi kotikontujen maastoihin Pohjois-Pohjanmaalla myös Keski- ja Ylä-Lapin kuntien maisemiin. Kirjat perustuvat vuosikymmenien eräretkeily- ja metsästyskokemuksiin.
Leevi Karsikas toi eräkirjallisuuteen uuden näkökulman ihmisen suhteesta luontoon. Hän pohti asioita myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja puhui metsästyksen merkityksestä ihmisen luontaisena elintapana ja ravinnon lähteenä. Karsikas kehitti ekoprimarismin ajatusmallia jo romaanissaan Takaisin elämän lähteille, joka on julkaistu vuonna 1986. Ajatukset metsästyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä jalostuivat lopulta väitöskirjaksi Metsästyksen ongelmapuhe vuonna 2007.
Karsikas pallotteli ajatuksella kuvitteellisesta yhteiskunnasta. Hän kuvasi hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on romahtanut ja pohti, miten ihminen tulee sellaisessa tilanteessa toimeen.
–Kantava ajatus on, että ihminen hyödyntää liian pitkälle jalostettua ruokaa. Ihmisen pitäisi hyödyntää luontoa mahdollisimman paljon ja ottaa ruoka suoraan luonnosta, Petäjäsoja kertoo.
