Tuossa niitä käden ulottuvilla kököttää parikin kappaletta. Kotoa samaisia kapistuksia löytyy ainakin puolikymmentä. Lyhyempään ja pitkään palvelleita, mutta uusimpien syrjään sysäämiä. Eikä ole kauaa, kun yhden niistä kiireen vilkkaa latasin käyttöön, kun se varsinainen tipahti kivetykselle ja oli viikon huollossa.

Aivan, kännykkää tarkoitan. Mietin, ja vain hetken, että miten tiukassa symbioosissa elelen kyseisen kapulan kanssa. Tosi tiukassa. Kotiavaintenkaan mukana oloa en varmista niin jämptisti kuin kännykän. Ja jos sattuu, että lähden kauppareissulle, lyhyellekin, ja kännykkä jostain kumman syystä jää kotiin, niin se lähentelee pienoista katastrofia.