Kurkistus toimitukseen: Kahen Ka­ha­vit: Mondo ja kan­na­bis pu­hut­ta­vat Py­hä­jo­ki­seu­dun toi­mi­tuk­ses­sa

Seuranta: Ou­lais­ten kau­pun­gin yli­las­ku­tuk­sen tut­kin­ta etenee: Yrit­tä­jän omai­suu­den ta­ka­va­rik­ko­ai­ka jatkuu tam­mi­kuul­le

Mainos: Tilaa tästä ja tutustu omaan pai­kal­lis­me­diaa­si tu­tus­tu­mis­hin­taan: Digi 6 kk 29,90 €

Ih­mis­ten rin­nal­la eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa - Lupa olla ja kuun­nel­la ilman kii­ret­tä

Työssään Aila Helander kohtaa ihmisiä, kuuntelee, juttelee ja elää rinnalla. Työ ei ole kellon kanssa kulkemista, vaan kohtaamisille on oma rauha.
Työssään Aila Helander kohtaa ihmisiä, kuuntelee, juttelee ja elää rinnalla. Työ ei ole kellon kanssa kulkemista, vaan kohtaamisille on oma rauha.

Aila Helander tekee mielekästä työtä. Haapaveden ja Kärsämäen seurakuntien yhteinen diakonissa kohtaa ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja kulkee rinnalla. Pysähtyy ja kuuntelee.

–Olen tykännyt tästä työstä todella paljon. Se on tärkeää työtä. Koen, että sillä on merkitystä, Helander toteaa.

Haapaveden seurakunnan diakoniatyössä hän on työskennellyt vuodesta 2006 saakka. Marraskuun alusta lähtien hän on tehnyt työtä kahdessa seurakunnassa. Joka toinen viikko Helander on Haapavedellä, joka toinen Kärsämäellä. Jakautuminen kahteen eri ympäristöön on toisaalta haaste, mutta Helander haluaa tehdä työtä ennen kaikkea ilolla.

–En halua huokailla resursseja. Vapaaehtoisuus tuo tosi paljon voimia työhön. Yksin ei tarvitse olla. Moni asia ei toteutuisi ilman vapaaehtoisia. Moni ihminen tulee tarjoamaan apua. Se tuntuu hyvältä, Helander kertoo.

Työelämässä 30 vuotta ollut Helander on ehtinyt tehdä muitakin töitä. Kehitysvammatyössä hän oli 10 vuotta. Kokemusta on myös sairaanhoitajana toimimisesta vanhustyön puolella. Diakoniatyö veti puoleensa, kun Haapaveden seurakunnassa tuli aikoinaan sijaisuuksia auki.

–Minulla oli tästä työstä sellainen kuva, että saa kohdata ihmisiä ja että on oikeus ja lupa olla, kuunnella ja jutella ihmisten kanssa. Koin, että kohtaaminen on tärkeää. Työ ei ole aikatauluun sidottua. Ei tarvitse ajatella, että nyt on 15 minuuttia, ja sitten pitää vaihtaa paikkaa. Tilanteeseen saa keskittyä rauhassa, kun työ ei ole kellon kanssa kulkemista, yhtään vähättelemättä niitä ihmisiä, jotka tekevät sairaanhoidollista työtä, Helander huomauttaa.

Hän tapaa ihmisiä heidän kodeissaan, kerhoissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, pitää kouluilla aamunavauksia sekä touhuaa myyjäisten ja yhteisvastuun parissa. Hän on työssään tekemisissä kaikenikäisten ihmisten kanssa. Diakoniatyöhön sisältyy lisäksi ihmisten taloudellista avustamista sekä ruoka-avun antamista. Helander myös ohjaa ja neuvoo tarvittaessa.

–Voin avustaa vaikka sellaisessa tilanteessa, jos ihminen jää työttömäksi ensimmäistä kertaa niin että hän saa ne avustukset, jotka hänelle kuuluvat, Helander kertoo.

Haasteellista on rajata, mitä tekee ja mitä ei. Aivan kaikkeen ei pysty. Sen, minkä Helander ottaa hommakseen, hän haluaa hoitaa hyvin. Työajattomassa työssä rajojen vetäminen on ennen kaikkea omalla vastuulla.

–Kun on paljon työtä, tehdään pidempiä päiviä. Sitten joskus pidetään vapaata. Itseään ei kannata väsyttää. Pitää jättää omaa aikaa ja perheelle aikaa. Ei ole kenenkään etu, että on aina töissä, Helander huomauttaa.

Hän nostaa esiin arkipäivän auttamisen. Sitä tapahtuu paljon, eikä moni ihminen välttämättä miellä itseään hyväntekijäksi tai vapaaehtoiseksi.

–On tärkeää, että ihmiset pitävät huolta toisistaan. Usein se tehdään hiljaisesti ja vaatimattomasti. Varmasti sitä voisi nostaa enemmän arvoon, Helander toteaa.

Diakonian parissa työskenteleminen tuo hänelle mahdollisuuden ottaa ihmisiä mukaan toisten auttamiseen.

–Voi antaa tilaa ja puitteita toimia ihmisten hyväksi. Se tuo sisältöä ja virikkeitä omaankin elämään, Helander sanoo.

Kärsämäelle hänet on otettu hyvin ja sydämellisesti vastaan.

–Tuntuu, niin kuin kotiin tulisi, Helander kiittelee.

Vapaa-ajallaan hän viihtyy luonnossa. Metsä rentouttaa. Helander lenkkeilee, hiihtää ja vaeltaa. Toinen mielenkiinto on lukeminen. Helander käärii huovan ympärille ja ottaa kirjan käteen.

–Ihmisjoukkoihin en vapaalla lähde. Ehkä minussa on hieman erakon piirteitä. Tykkään yksin olemisesta ja hiljaisuudesta, Helander toteaa.