Nadja Sumasen Terveisin Seepra kertoo nuoresta Iriksestä, joka on tavallinen pian 16-vuotias tyttö. Hän kärsii alakuloisuudesta ja ahdistuksesta. Itsekriittisyys ja itsensä tarkkaileminen ovat Irikselle pakkomielle. Mielenterveysongelmista huolimatta Iris suoriutuu koulunkäynnistä ja baletista hyvin, vaikka poissaoloja kertyykin runsaasti.
Kun Iriksen ahdistus käy sietämättömäksi, viiltely on ainoa keino päästä pois ahdistuksesta. Veren vuotaminen ja kirvely helpottavat pahaa oloa, kunnes ahdistus iskee uudelleen. Psykologin pyynnöstä Iris etsii itselleen kirjekaverin, joka pitää runoista ja siksi kutsuu itseään Runotytöksi.
Kirjan juoni sisältää muutamia kohokohtia tasaisin väliajoin, mikä tekee kirjasta mielenkiintoisen. Teksti on päiväkirjamainen, koska kertoja on minä-muodossa ja tarina etenee päivä kerrallaan. Se tekee kirjasta erityisen mukavaa luettavaa, sillä juonen eteneminen on selkeää ja ajankohdat eivät mene sekaisin.
Kirjassa on jotain, mitä muissa lukemissamme kirjoissa ei ole ollut. Siinä on paljon tunnetta, ymmärrystä ja samaistuttavuutta. Kirjassa Iris menettää hänelle tärkeitä henkilöitä, mikä tuo kirjaan draamaa. Kirjassa käsiteltävät aiheet ovat tärkeitä ja nostivat tunteita pintaan. Kirja on niin sanotusti tunnemyrsky, sillä tunteet poukkoilivat ja vaihtelivat paljon, välillä itketti, nauratti tai suututti.
46-vuotias espoolainen toimintaterapeutti ja nuortenkirjailija.
Esikoisteos Rambo julkaistiin vuonna 2015.
Sumasen Rambo-teos on voittanut vuoden 2015 Finlandia Junior -palkinnon.
Julkaissut kolme nuortenkirjaa.
Kuuntelukokemus oli miellyttävä, mutta tarina tuntuu jäävän pahasti kesken. Kirja loppuu lyhyeen ja jättää paljon kysymyksiä. Lisäksi kirjassa epämiellyttävää on Iriksen tapa viitata vanhempiinsa joskus heidän etunimillään ja toisinaan äidiksi sekä isäksi. Tämän takia on vaikea erottaa, kenestä puhutaan.
Kirjan juoni uskoo ihmisen kehitykseen ja kasvamiseen. Tuntuu, että Sumanen haluaa kirjan avulla kertoa, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä eikä itseään tarvitse tarkkailla jatkuvasti, sillä se kasvattaa negatiivista omakuvaa ja heikentää itsetuntoa. Vaikuttaa siltä, että Sumanen todella tietää, mistä kirjoittaa. Hän on varmaankin ollut tekemisissä mielenterveyden kanssa kamppailevien nuorten parissa. Jokainen ihminen riittää omana itsenään, eikä kenenkään tarvitse miettiä, miltä näyttää tai ei näytä.
Juttu on kirjoitettu Tupoksen koulun nuorten verkkotoimituksessa, joka 7.-11. helmikuuta tuottaa sisältöä Rantalakeuden verkkoon.
