Oulaistelaiset Aarni Häkkilä, Eeli Eronen, Daniel Karkulahti ja Veela Niemelä tietävät, millaisilla autoilla Metsolan päiväkodin johtaja Paula Arbelius ja varhaiskasvatuksen opettaja Paula Saari ovat tulleet tiistaina töihin.
Suora näköyhteys henkilökunnan autojen parkkipaikalle avautuu päiväkodin ikkunasta. 3- ja 4-vuotiaiden Karhu-ryhmässä olevat lapset tietävät, että toinen tutuista aikuisista ajaa violetilla ja pyöreänmallisella autolla. Samanvärinen pikkuauto löytyy heidän lelulaatikostaankin. Sen kaveri on vaaleanpunainen auto, jolla varsinkin tytöt tykkäävät leikkiä.
– Autotkin osaavat laskea liukumäkeä, lapset tietävät kertoa.
Ja aivan totta, jokainen auto vuorollaan pääsee liikennematon päälle laitetun parkkitalon katolle, ottaa tarkan suunnan mäkeen ja sujahtaa notkeasti alas lattiatasoon. Niin menevät vuorollaan eriväriset autot parkkiruutuun vierekkäin, samoin kuin kohti uusia kiertoajeluitaan matolla, käytävällä, penkillä ja välillä kaverin käsivarsillakin.
– Tankataan välillä, lapset muistavat.
Osa autoista pörisee tutusti, osasta ei kuulu mitään ääniä. Pari pikkuautoa kun käy jo sähköllä, mutta suurinta osaa pitää käyvä bensa-asemalla tankkaamassa sinisestä kahvasta.
Eeli Eroselle aikuistenoikea huoltoasema on tuttu paikka.
– Sain laittaa isän seteleitäkin sinne automaattiin, hän kertoo ylpeänä tankkauskokemuksestaan.
Osa pikkuautoista on vikkelämpiä kuin toiset. Hurjimmat kiepsahtavat katolleenkin, kun vauhti kiihtyy liian kovaksi.
– Ei sattunut mitään, matka jatkuu, lapset sanailevat.
Pikkuautoja paljastuu säilytyslaatikosta lisää yksi toisensa jälkeen. Parkkitalon paikat alkavat käydä ahtaiksi, kun parkkia etsiviä autoja on enemmän kuin ruutuja. Oulaisten katunäkymässä parkkitalot ovat vieraita, mutta lapsille parkkihallit ovat tuttuja leikkitasojen lisäksi isoista kaupungeista.
– Oulussa on käyty parkkihallissa, he muistelevat ja kertovat nousseensa auton kyydissä maan alta maanpinnalle "ihan helposti".
Mielikuvitus vie pikkuautot myös vaaleanpunaiseen nukketaloon. Eipä aikaakaan, kun autot ottavat paikan nukketalon kerroksista, jolloin se muuttuu tutun parkkihallin jatkosiiveksi. Eelin ja Danielin autot jaksavat laskea mäkeä. Ne käyvät välillä kurkistelemassa ikkunasta, millainen keli ulkona on.
Aarni ja Veela miettivät, pitääkö pikkuautoillekin vaihtaa kesäksi erilaiset renkaat kuin ne, joilla talvella on ajettu. Aarnin leikkiautoilla on energinen aamupäivä. Ne ottavat pitkiä spurtteja niin, että vauhtia riittää leikkimatolta jopa käytävälle asti!
Varhaiskasvatuksen opettaja Paula Saari tietää, että lasten leikeissä autot voivat puhuakin toisilleen. Tiistaina ne vain pörisevät.
– Kyllä tässä täytyy tietää lastenohjelmat, joita televisiosta näkyy. Niistä ohjelmista autot saavat esimerkiksi nimet, hän tuumaa.
Autoleikit ovat 3- ja 4-vuotiaiden ryhmässä suosittuja päivärutiineja.
– Sekä tytöt että pojat leikkivät autoleikkejä, Saari jatkaa.
Metsolan päiväkodissa leikki on keskeistä varhaiskasvatuksen arkea ja toimintaa. Sitä on koko Oulaisten varhaiskasvatuksessa, jossa leikkimisen merkitys on tiedostettu jo vuosia. Päiväkodin johtaja Paula Arbelius kertoo leikkimisen merkityksen ja tärkeyden nostetun puheeksi henkilökunnan kanssa hiljattainkin pidetyssä henkilöstöillassa. Aiheesta oli keskustelemassa varhaiskasvatuksen erityisopettaja Heljä Lumiaho.
–Leikki on ydintoimintaa, Arbelius painottaa.
Metsolan päiväkodissa leikkiminen on lasten kanssa vuorovaikutteista, kohtaamista ja läsnäolemista.
– Aikuisen tehtävänä on olla leikin edellytyksen luojana. Aikuinen toimii suunnitelmallisesti ja tarjoaa leikkiteemoja sekä mahdollistaa leikin ja sen ympäristön, hän jatkaa.
Arbelius konkretisoi asian esimerkiksi niin, että aikuiset voivat myös rikastaa lasten leikkimistä antamalla sinne uusia virikkeitä. Metsolassa lapset saavat jatkaa leikkiä seuraavanakin päivänä. Tämä pitkäkestoinen leikkiminen otetaan huomioon esimerkiksi siivouksessa. Satu-siivooja kunnioittaa lasten leikkejä ja jättää esimerkiksi keskeneräiset legorakennelmat paikoilleen.
– Kun lapselta kysyy leikkiinliittyviä asioita, niin lapsi joutuu vastatessaan pohtimaan asiaa. Syntyy leikki, joka tukee lapsen itsetunnonkin kehittymistä, hän peilaa asioita pedagogisesti.
Mielikuvitukselle sallitaan leikkihetkissä tilansa. Hauskuudelle ja hassuttelulle on sijansa, mutta jos tilanne vaatii, niin aikuinen voi havannoidessaan ohjailla leikkiä eri suuntaan.
– Leikit kehittyvät. Aikuinen voi välillä vetäytyä sivummallekin leikistä, jos leikit alkavat kehittyä lasten kesken. Silloin voi vain tarkkailla, hän miettii.
Molemmat Paulat kokevat, että tärkeää on olla lasten kanssa leikkiessä aivan lapsen tasolla, lattialla.
– Kyllähän se polvilta kysyy notkeutta, Paula Saari naurahtaa ja kurkottaa käytävällä karkailevaa leikkiautoa takaisin kohti liikennemattoa.
Juttelun edetessä parkkitaloihin on tullut betoniautoja ja jopa siilinmallinen menopelikin.
– Ja pikkulegoista lapset tykkäävät rakentaa autoja, hän kertoo.
Tunti yhteistä tekemistä menee nopeasti. On ulkoilun aika.
– Minkävärinen auto sulla on, lapset kysyvät kun kuulevat toimittajan tulleen etupihan parkkiruutuun autolla.
Veikattuina väreinä olivat punainen, musta ja harmaa. Kurkistus ikkunasta paljasti päiväkodin pihalla olevan vieraan auton. Valkoinen!
– Mutta meidän polkuautot ovat vihreitä, lapset huutavat ja etsivät varastosta pihaleikkeihin mieluisat ajokit.
Meno jatkuu ohjaimissa, ja vauhtia säätelevät omat jalat polkimilla. On ulkoajelun aika.
Leikkipäivä lauantaina
Valtakunnallinen Leikkipäivä on ensi lauantaina, 25. huhtikuuta.
Teemana on tänä vuonna leikki arjen rentouttajana.
Leikkipäivä on osa Mannerheimin Lastensuojeluliiton, MLL:n, työtä.
Teemapäivänä halutaan muistuttaa siitä, että suorituskeskeisen elämän keskellä on tarpeen pysähtyä, heittäytyä leikkiin ja saada arjesta kaivattu tauko ja hyvä olo.
Leikkipäivänä kutsutaankin kaikenikäisiä heittäytymään leikin pyörteisiin. Leikki itsessään on tärkeää. Se on hauskaa yhdessäoloa ilman paineita. Se tekee hyvää sekä lapsille että aikuisille. Sillä ei tarvitse saada mitään aikaiseksi eikä sen tarvitse olla hyödyllistä.
Leikkipäivän tavoitteena on muistuttaa leikin tuomasta ilosta ja hyvästä olosta. Leikki on tärkeää lapsen kehitykselle.
Lapsen oikeus leikkiin on kirjattu YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen.
Sain hiljattain leikkikaverikseni 4-vuotiaan pikkupojan, jonka yksi mieluisimmista leikeistä oli rakentaa lasten liikennematon päälle kaupunkiympäristö. Tiet olivat väylinä poliisiautolle, pikkuautoille, lava-autoille ja kuorma-autoillekin. Vaikka liikennematossa oli tankkauspisteet, eivät autot sinne enää pysähtyneet. Eivätkä ne enää äännelleet, sillä kaikki kulkivat jo sähköllä, hiljaa. Isommille autoille tankattiin biokaasua. Autoissa ei ollut kuskeja. Mentiin vain kyytiin, koska auto tiesi, minne on määränpää.
Liikennematon reunasta alkoi meri. Satamaan saapuville laivoille piti olla vetyä, jolla ne kulkevat. Kuuhunkin voi matkustaa muutamassa päivässä. Näin minulle kerrottiin. Ja totta, niin sanoivat myös pääsiäispäivien tv-uutiset, että astronautit olivat kotoaan kauempana kuin koskaan ennen.
Leikissä heijastuvat todellakin arjen asiat ja kasvuympäristön maisemat. Pääkaupunkiseudun pikkupojalle bussilinjojen ja bussien numerot olivat niin tuttuja, että hän pystyi kertomaan kulkureittinsä niiden avulla. Mielikuvitusmaailmassa nukkumatillakin oli omat univaunut. Osa niistä otti kyytiin ihmisiä maaseudulta, osa pysähtyi vain isoissa kaupungeissa.
Aikuiselle leikkihetki voi olla opettavainen kokemus. Alle kouluikäiset elävät leikeissään todeksi sitä, millaista yhteiskuntaa me aikuiset koitamme rakentaa erilaisista arvopohjista ponnistaen. Lepäävät lelut sammaloituvat. Siksi niillä kannattaa leikkiä, jotta niiden puhe päivittyy nykyaikaan.