Runsaasti kaunokirjallisuutta kuluttava ihminen nähdään yllättävän usein negatiivisessa valossa. Jatkuvasti kirjojen maailmaan uppoutuvaa henkilöä luonnehditaan esimerkiksi nörtiksi, joka on niin kiinteästi kiinni kirjoissaan, että unohtaa todellisen maailman.
Kirjoista ja niiden maailmoista innostunut ihminen saattaa usein olla myös haihattelija, joka ei tajua todellista elämää ja kääntyy kirjojensa puoleen paetakseen siltä. Hän tarttuu mieluummin fantasiakirjaan kuin hyväksyy oikean elämän realiteetit.
Onko käsitys siitä, että lukijan maailma on suppeampi, kuitenkaan oikea? Eikö toisaalta voisi ajatella, että lukija elää useissa maailmoissa? Jokainen avattu kirja on lukijalle uusi maailma ja todellisuus. Ehkä lukijan todellisuus ei olekaan puutteellinen, vaan päinvastoin rikas ja moniulotteinen.
Minä olen lukenut koko elämäni ajan.