Valtion uusi miljardituki ei tuo Pohjois-Suomeen niin laajaa teollista kasvusysäystä kuin etukäteen toivottiin, ei ainakaan nopeasti.
Näin voi päätellä tiedoista, jotka Kaleva kokosi puhtaan siirtymän verohyvityksen saajista ja hakijoista.
Monet vihreän siirtymän hankkeet eivät olleet riittävän kypsiä edes hakemaan niille räätälöityä tukea, ja hakemuksia myös hylättiin. Lisäksi ainakin kolme pohjoissuomalaista hanketta on ajautunut pahaan vastatuuleen myönteisen tukipäätöksen jälkeen.
Business Finland jakoi uuden verohyvityksen ensi kertaa joulukuussa. Kaikkiaan 37 teollista hanketta sai tukea yhteensä noin kahden miljardin euron arvosta.
Orpon hallituksen luoma verohelpotus on Suomen taloushistorian suurin yksittäinen yritystuki. Sen avulla maahan on tarkoitus saada ilmastoneutraalia teollisuutta, työpaikkoja ja verotuloja.
Pohjois-Suomessa on verrattain paljon teollisuushankkeita, joille on toivottu vauhtia verohyvityksestä. Reilu kolmannes tukea saaneista hankkeista sijoittuukin Pohjois-Pohjanmaalle, Lappiin tai Kainuuseen. Euroissa mitattuna pohjoisten hankkeiden osuus on vielä suurempi.
Yksi isoimmista tukipoteista osoitettiin Haapavedelle Nordfuel oy:lle, joka kuitenkin ilmoitti toissa viikolla pistävänsä pillit pussiin.
Nordfuelin oli tarkoitus tehdä entisen turvevoimalan tilalle biotuotetehdas, joka valmistaisi sahanpurusta ja muista metsätalouden sivuvirroista bioetanolia, biokaasua ja ligniiniä.
Haapavedellä olisi pitänyt siirtyä seuraavaksi yksityiskohtaiseen suunnitteluun, eikä siihen löytynyt ulkopuolista rahoitusta.
– Olemme hakeneet rahoittajia ympäri maailmaa neuvonantajien kanssa. Fossiilisista irti pääsemiseen tarvitaan tämäntyyppisiä tuotteita, mutta riskinottokykyä ei vielä löytynyt, kertoo Nordfuelin ja sen omistajan Kanteleen Voiman toimitusjohtaja Matti Asikainen.
Kanteleen Voiman taustalla on neljä pienehköä sähköyhtiötä. Biotuotetehtaan rakentaminen maksaisi karkeasti puoli miljardia.
Haapavedelle olisi tarvittu rahoitusta nyt heti noin 10–20 miljoonaa, jotta hankkeesta olisi saatu kyllin tarkat tiedot investointipäätöstä varten.
– Meidän omistajilla ei ollut nyt valmiutta lähteä rahoittamaan siihen asti, Asikainen toteaa.
Nordfuelin saama 126 miljoonan verohelpotus muuttuisi rahaksi vasta vuosien päästä, jos biotuotetehdas rakennettaisiin ja se saataisiin voitolliseksi.
– Verohyvitys on toimiva ja hyvä tuki, mutta sen ongelma on, että tuotto tulee aika kaukana tulevaisuudessa, Asikainen sanoo.
Kaksi verohyvitystä saanutta hanketta kariutui pari viikkoa sitten Kemijärvellä, kun valtuusto teki pumppuvoimalle kielteisen periaatepäätöksen.
Suomen Voimalle ehdittiin myöntää 120 miljoonan euron tuet kahdelle pumppuvoimalalle. Voimaloiden valmistelu jatkuu vielä, mutta niitä ei päästä rakentamaan, elleivät Kemijärven valtuutetut muuta mieltään.
Sodankylässä kiistelty Sakatin kaivoshanke sai täyden 150 miljoonan verotuen. Natura-alueelle suunniteltu kaivos tarvitsee kuitenkin poikkeusluvan valtioneuvostolta, joten jätti-investointiin liittyy tavanomaisten kaupallisten riskien lisäksi paljon normaalia suurempi poliittinen riski.
Todennäköisimmin tukirahat tulevat käytetyiksi sähköverkkoa tukevissa akkuhankkeissa. Niille myönnettiin verohyvitystä yhteensä yli 300 miljoonan euron arvosta. Akkujen tukeminen herättää kysymyksiä, koska niitä rakennetaan kiivaasti ilman tukiakin.
Verohyvitys myönnettiin kaikille hakijoille, joiden katsottiin täyttävän tukiehdot. Aivan kaikki hakijat eivät läpäisseet Business Finlandin seulaa.
Esimerkiksi Ranualle miljardin euron e-metanolijalostamoa suunnitteleva ET-Fuels jäi ilman verohelpotusta. Yhtiön verkkosivujen mukaan sen hankkeet ovat pisimmällä Texasissa ja Britanniassa.
Myös tanskalaisen CIPin Kannukseen suunnittelema iso biokaasulaitos jäi vaille tukea. Yhtiö rakentaa jo Nivalaan maan suurinta biokaasulaitosta.
Vihreän siirtymän suurimmat kasvuodotukset liittyvät vetyyn. Silmiinpistävän moni vetyhanke ei kuitenkaan edes hakenut tukea. Esimerkiksi Ouluun ja Tornioon isoja vetylaitoksia suunnitteleva ranskalainen Verso ei ollut hakijoiden joukossa.
Vetyhankkeet ovat vasta kypsyttelyvaiheessa, sillä vetytalouden läpimurto edellyttäisi, että vetyjalosteiden kysyntä lähtisi jyrkkään kasvuun.
Kysyntänäkymä on kuitenkin yhä sumuinen, ja esimerkiksi vetypohjaisten e-polttoaineiden jalostukseen kytkeytyvä hiilidioksidin talteenotto on vasta kokeiluasteella.
Vetyalfa sai täyden 150 miljoonan euron verohyvityksen suunnitelmilleen Utajärvelle. Yhtiön tavoitteena on tuottaa siellä 180 000 tonnia vetyä vuodessa.
Täydessä laajuudessaan tämä olisi tiettävästi maan suurin vetyhanke. Alfa-yhtiöiden konsernijohtaja Antti Tanskanen kertoo, että investointipäätöstä Utajärvelle tavoitellaan jo ensi vuonna.
– Kaavoitus on hyvässä vauhdissa, ja keskustelemme potentiaalisten ostajien kanssa, että ketkä tulevaisuudessa ostaisivat vetyä tai sen synteettisiä jatkojalosteita.
Ostajista riippuu, jalostettaisiinko vety polttoaineeksi tieliikenteeseen, laivoihin tai lentokoneisiin, vai kenties muuhun teollisuuskäyttöön.
Utajärvelle luvitetaan tuotantomahdollisuuksia e-metaanille, e-metanolille, ammoniakille ja kestävälle lentopolttoaineelle.
Vetyalfa on hankekehitysyhtiö, joten miljardit uuden teollisuuden rakentamiseen pitäisi löytää muualta, käytännössä ulkomaisilta suursijoittajilta. Uuden verohyvityksen pitäisi auttaa juuri tässä.
– Verohyvitys on todella hyvä ja tärkeä mekanismi saada näitä investointeja Suomeen. Se osoittaa valtion sitoutumista ylimmällä tasolla asti, Tanskanen sanoo.
Verohyvitys auttaa sijoittajia saamaan voitollisiksi osoittautuvista hankkeista paremman tuoton itselleen. Mekanismi houkuttelee siis pääomia ottamaan riskiä.
–Tämä on sitä isoa peliä, mitä meidän pitää pystyä Suomessa pelaamaan, Tanskanen sanoo.
Monet isot maat jakavat mittavia suoria investointitukia teollisuushankkeita kotiuttaakseen.
– Pieni valtio tekee mitä voi, Tanskanen toteaa.
Uusi verohyvitys ei vaikuta investointien kannattavuuteen, eli jos toiminta on tappiollista, se pysyy sellaisena tuesta huolimatta.
Vetyhankkeiden kannattavuus riippuu siitä, kuinka kilpailukykyisiksi vetyjalosteiden hinnat saadaan painettua fossiilienergiaan verrattuna. Tähän vaikuttaa teknologia, sääntely, sähkön hinta ja moni muu tekijä. Tanskanen on luottavainen.
– Tuulivoimassa teknologian kehitys hyppäytti sen nopeasti halvimmaksi tavaksi tuottaa energiaa Suomessa. Sama on tapahtumassa nyt vedyssä, jonka kilohinta laskee merkittävästi skaalaamisen myötä.
Lupabyrokratia ei sen sijaan ole nopeutunut, vaikka asiasta on puhuttu pitkään.
– Meillä on esimerkiksi Oulun seudulla tuulihankkeita, jotka ovat venyneet merkittävästi. Viranomaiset ovat paisuttaneet yva-prosesseja, Tanskanen valittelee.
Uusi miljardituki teollisuudelle
Puhtaan siirtymän verohyvitys on uudenlainen tukimekanismi teollisten investointien houkuttelemiseksi Suomeen.
Yritykset saavat tehdä enintään 150 miljoonan euron verovähennyksen tietyistä investoinneista 10–20 vuoden ajan. Valtio ei siis jaa suoraa rahallista tukea niin kuin perinteisissä investointituissa.
Jotta vähennyksen voi tehdä yrityksen yhteisöverosta, investoinnin on tuotettava voittoa. Valtion rahaa ei siis kulu tappiollisen toiminnan tekohengittämiseen.
Verohyvityksen ajatellaan maksavan itse itsensä, kun investoinnit luovat uusia verotuloja ja työpaikkoja. Valtio ei menetä tukiin rahaa, jos oletetaan, että ilman uutta verotukea investoinnit jäisivät kokonaan tekemättä.
Verohyvitys alkaa vähentää valtion tuloja vuodesta 2028 alkaen. Määrä riippuu siitä, kuinka moni tuettu hanke toteutuu. Verohelpotus voi lisätä valtion talouden epätasapainoa, jos oletetaan, että investoinnit toteutuisivat ilman tukiakin.
Verohelpotukselle on jo valmisteilla toinen haku.