LUKIJALTA Riihenmutkassa hirsitalossa asui Pikka-Pekaksi kutsuttu mies. Hän oli maanviljelijä ja kova lukemaan. Hän kantoi kirjastosta suuret pinkat kirjoja. Pekan paremmin tunteneet sanoivat kirjojen olevan tietokirjoja, ei mitä sattuu kirjoja. Sanottiin, ettei hän kaveroinut kenenkään kanssa, eli hän tykkäs olla omineen.
Hänellä oli maita Kortemaalla, jonne hän kulki hevosineen töihin. Hän ei koskaan istunut hevosen kyydissä, vaan käveli hevosen pään vieressä, ja tasaisin väliajoin kuului: Noh, noh. Se kuului hiljaisella tiellä selvästi etemmäskin.
Erään kerran Pekka oli ostanut kaupasta köyden, joka olallaan hän käveli kotiaan kohti.