"Muratinlehdet siivilöivät valon pehmeästi kasvoilleni, kun istun andalusialaisen puutarhani varjossa. Riogordossa, täällä eteläisen Espanjan vuorten välissä, kulttuuri ja yhteisö ovat läsnä kaikessa. Samalla tavalla ne ovat aina olleet mukana myös valokuvissani: ihmisissä, kohtaamisissa, hetkissä, jotka olisivat voineet jäädä huomaamatta", pohtii Augmenters kulttuuriyhdistyksen toinen perustajista, valokuvaaja Kristian Kaarna.
Tästä sai alkunsa myös Hymyilevä Oulu 26, joka on vuoden mittainen valokuvahanke ja osa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden virallista ohjelmaa. Hankkeen tavoitteena on tuoda esiin vähemmistöjen, yksinäisten ja erilaisten ihmisten tarinoita. Se kysyy yksinkertaisen, mutta yhteiskunnallisesti merkittävän kysymyksen: miltä näyttää maailma, kun sitä katsoo toisen ihmisen silmin, tai kun uskaltaa hymyillä takaisin?
Hankkeen juuret kahden maan välillä
Projektin synty ei ole sattumaa. Riogordossa Augmenters kulttuuriyhdistys on usean vuoden ajan järjestänyt valokuvakilpailuja ja -näyttelyitä valituista töistä, joissa Kaarna on nähnyt miten kameran edessä ihminen avautuu, rohkaistuu ja löytää oman tarinansa arvon. Kuvista tulee peilejä, mutta myös siltoja. Ihmiset alkavat tuntea kuuluvuutta johonkin.
"Tämä on valokuvan voima. Kun valmistelimme Oulu2026-ohjelmaa, oli selvää, että tämä ajatus voisi kasvaa paljon suuremmaksi. Näin syntyi Hymyilevä Oulu 26, vuoden mittainen kulttuurihanke", Kaarna kertoo.
Kyse ei kuitenkaan ole vain Oulusta. Projekti toteutetaan samanaikaisesti myös Riogordossa. Valokuvaus yhdistää nyt kaksi kaupunkia, kaksi kulttuuria ja lukemattomia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tavanneet, mutta jakavat samoja kokemuksia yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta.
Mitä hanke sisältää?
Oulussa ohjelmakokonaisuus rakentuu useista tasoista, jotta mahdollisimman moni voisi osallistua.
"Järjestämme valokuvauskursseja ja työpajoja, joissa opetellaan näkemään maailmaa uudesta kulmasta. Kursseihin osallistuu myös ryhmiä, jotka usein jäävät kulttuurin ulkopuolelle: esimerkiksi ikääntyviä, vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja erityistä tukea tarvitsevia. Kyseessä on kaikille avoin valokuvakilpailu, jossa tekninen osaaminen ei ole ratkaisevaa – tärkeintä on tarina ja kohtaaminen. Kuvat esimerkiksi otetaan puhelinkameralla", Kaarna kommentoi.
Kesäkuussa 2026 kilpailu huipentuu Juhlagaalaan, jossa jaetaan palkinnot parhaille valokuvaajille, järjestetään valokuvanäyttely parhaista töistä, pidetään paneelikeskustelu, vähemmistömuusikot esiintyvät ja jaetaan tervehdykset Espanjasta ja Suomesta. Kiertäviä näyttelyitä järjestetään muun muassa Keskustakirjasto Saaressa, Oulun tuomiokirkossa, Kauppakeskus Valkeassa, Oulun teatterissa ja Villa Victorin tapahtumissa.
"Kuvien vaihto Riogordon kanssa luo uudenlaisen kulttuurienvälisen visuaalisen vuoropuhelun. Näiden kokonaisuuksien kautta projekti tavoittaa vuoden aikana tuhansia ihmisiä – ei vain yleisöä, vaan aktiivisia osallistujia."
Miksi hymy?
Moni on kysynyt Kaarnalta, miksi hankkeen ja kilpailun yksi aiheista on hymy.
"Koska hymy on pieni, mutta valtavan voimakas ele. Se on tapa sanoa toiselle: näen sinut. Ei tarvita sanoja, ei yhteistä kieltä. Riittää lyhyt hetki ja silta on syntynyt", Kaarna avaa.
Monet osallistujista ovat kertoneet, ettei heitä usein pyydetä olemaan valokuvassa. Monelle tulee jopa yllätyksenä, että heidän tarinansa kiinnostaa jotakuta. Kun kuva syntyy, ihminen seisoo hetken suoraan oman arvonsa päällä. Se muuttaa myöhemmin myös katsojaa.
Vaikka Oulu ja Riogordo ovat erilaisia maisemiltaan, ovat ne kokemuksiltaan yllättävän lähellä toisiaan. Molemmissa paikoissa elää ihmisiä, jotka kaipaavat nähdyksi tulemista. Molemmissa yhteisö voi olla voima, joka nostaa.
"Kun Oulun ja Riogordon kuvat kulkevat ristiin, syntyy eurooppalainen kokonaisuus, joka ei keskity postikorttimaisiin kuviin, vaan ihmisiin – niihin, jotka tekevät kaupungeista ja kylistä eläviä."
Siltojen rakentamista – yksi kuva kerrallaan
Hymyilevä Oulu 26 ei pyri kertomaan valmista totuutta. Sen tarkoitus on kutsua ihmisiä katsomaan maailmaa avoimesti ja löytämään inhimillisiä yhteyksiä. Haluan, että hanke herättää keskustelua siitä, miten kohtelemme toisiamme ja miten suuri merkitys toisen näkemisellä on.
Vaikka teema liittyy vähemmistöihin, yksinäisyyteen ja syrjään jäämiseen, rakentuu koko projekti toivon, lämmön ja yhteyden varaan. Hymy ei ratkaise kaikkea, mutta se voi avata oven. Usein juuri sellaiseen tilaan, jossa ihminen löytää voimaa jatkaa ja tulla osaksi jotakin suurempaa.