Jämtlanninpystykorvanarttu Haanpään Cini joutui susien piirittämäksi ja raatelemaksi Nivalassa keskellä kiivasta hirvenpyyntiä sunnuntaina. Karsikkaan ja Oksavan välillä Kansalan maastossa sattunut karu tilanne oli ohi kahdessa minuutissa. Nelivuotiaan käyttövalion omistaja nivalalainen Keijo Koski kiidätti koiransa eläinlääkärin hoidettavaksi, mutta se kuoli.
–Se oli aivan normaali hirvenpyyntitilanne. Toinen koira oli tuonut siihen emän ja vasan, mutta jätti haukun kesken. Olin menossa jo oman koiran kanssa kotiin, mutta päätettiin, että pannaan vielä kokeneempi koira siihen, Koski kertoo.
Alueella oli tiheä miehitys Maliskylän hirviporukan metsästäjiä. Ympärillä oli tiukka passiketju. Metsästäjät olivat levittäytyneet maastoon muutaman sadan metrin säteellä.
–Koira oli jo väsynyt, se oli ollut koko päivän liikenteessä. Se meni hissun kissun alueelle. Olin itse 300 metriä sen perässä ja jäin odottelemaan. Kuulin haukahdukset. Koira ei liikkunut. Arvelin heti, kun se hiljeni, että sitä on potkaissut hirvi, tai sitten on sattunut jotakin muuta. Seuraavaksi koira menikin 11 kilometriä tunnissa, ja kuului vinkaisu. Silloin lähdin juoksemaan, Koski kertoo.
Kun hän pääsi koiran luo, se oli vielä hengissä, mutta erittäin huonossa kunnossa. Niska oli pahasti purtu. Niskalihakset olivat poikki, ja niskarankaa oli purtu. Nahka oli irti lavoilla asti. Silmän päällä oli useampia hampaiden aiheuttamia reikiä.
Susia Koski ei metsässä nähnyt. Kaukana ne eivät hänestä olleet. Jälkeen päin Koskelle tuli mieleen, että olisi pitänyt ampua ilmaan. Laukaus ei käynyt metsästäjän mielessä, koska hirvet olisivat reagoineet siihen.
Koski ei puhu tilanteesta ainoastaan metsästäjän suulla. Hän on paikallisen metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilö sekä riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja.
–Susi on luonnon elukka. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei susia tarvitse huomioida, ja että ne pelkäävät ihmistä. Nyt miehet olivat tunnin satojen metrien päässä ja liikkuivat siinä, eivätkä sudet välittäneet ihmisistä mitään, Koski toteaa.
Hirvimies on tiennyt, että menetyksen päivä voi joskus koittaa. Koski kertoo olleensa valmistautunut, koska riski on aina olemassa. Asia on käynyt mielessä joka ikinen kerta, kun hän on päästänyt koiran irti metsään. Nykyään Kosken ei ole kuitenkaan tarvinnut jännittää samoin kuin aiemman jahtikaverin kanssa.
–Eräänkin kerran valvoin edellisen koiran kanssa Kärsämäkeä vasten öitä, kun sitä ei tahtonut saada kiinni. Nyt olin tuudittautunut siihen, että koiran saa metsästä pois. Arvelin, että se on turvallisempaa, mutta ei se auttanut, Koski huomauttaa.
Maliskylän hirviporukka oli samalla alueella pyynnissä edellisen kerran lauantaina. Sunnuntaina porukalla oli maastossa kaikkiaan neljä koiraa. Kosken mukaan pyynnissä on susivaaran vuoksi hieman vältelty reuna-alueita.
–Nyt pyynti lipesi sinne, hän toteaa.
Koski on harrastanut hirvenmetsästystä 33 vuotta. Oma koira hänellä on ollut vuosikymmenten ajan. Tällä hetkellä hirvenpyynti tuo Kosken mukaan koiranomistajalle paineita. Pyynnistä ei pysty hänen mielestään nauttimaan vapaasti.
Tuleviin pyynteihin Koskella ei jahtikaveria ole. Haanpään Cini oli Kosken ainoa koira. Suunnitelmissa oli teettää sillä pennut.
–Koiraa ei korvaa mikään. Se oli tosi ystävällinen ihmisille. En saa välttämättä koskaan enää samanlaista koiraa, Koski huomauttaa.