Susien määrän arviointi terästyy ulostenäytteistä selvitettävien DNA-tietojen turvin tulevana talvena. Keräykset kohdentuvat erityisesti niille alueille, joilla tiedontarve on suurin.
Hyvä esimerkki on Kärsämäen, Haapaveden, Haapajärven ja Nivalan välimaasto. Vapaaehtoiset ovat keränneet alueelta ulostenäytteitä viime talvenakin, mutta nyt alue laajenee.
–Susikannassa on tapahtunut Pohjanmaalla paljon muutoksia ja kehittymistä. Kanta on selkeästi vahvistunut. Tällä hetkellä tieto on hajanaista. Havaintoja tulee niin isolta alueelta, että on vaikea hahmottaa, kuinka monesta parista ja laumasta on kyse. DNA:sta haetaan tarkentavaa tietoa ja varmistusta, erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.
Näytteitä kerätään muualla maassa myös Etelä-Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa sekä Luken voimin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Luken tutkijan Samuli Heikkisen mukaan toiveissa on laajentaa keräysaluetta vuosittain.
–Tämä on voimakkaasti resurssikysymys. Koko Suomea ei voida ottaa. Pyritään keskittymään niihin alueisiin, joilla on ongelmakohtia tai selkeää epätietoisuutta, Heikkinen toteaa.
DNA-analyysi kertoo paljon. Ensinnäkin selviää, onko kyseessä susi, koira vai mahdollisesti hybridi, eli koirasusi. Asialla on voinut olla myös muu koiraeläin.
–Kikkare voi olla peräisin ketusta tai supikoirasta. Mutta siihen ei pistetä rahoja, että selvitettäisiin asiaa sen tarkemmin, Holmala huomauttaa.
Lajintunnistuksen jälkeen on vuorossa tarkempi selvittely. Sudet voidaan tunnistaa omiksi yksilöiksi samoin kuin ihmiset.
–Kun päästään käsiksi yksilöihin, päästään samalla käsiksi siihen, onko tullut uusia yksilöitä, kuinka monta yksilöä alueelta löytyy, ja ovatko ne yksittäisiä yksilöitä tai pareja, vai onko viitteitä laumasta, Holmala kertoo.
Ennalta päätetyt keräysalueet eivät noudattele tarkkoja rajoja. Holmalan mukaan alueet ovat hyvin karkeita ja summittaisia.
Tärkeää on saada tietoa susien liikkeistä. Ne ovat hyvin reviiritietoisia eivätkä siedä vierasta porukkaa omalla alueellaan. Reviirien rajoja on mahdollista päätellä ulostenäytteistä.
Susista ja niiden määrästä on usein olemassa alueella jonkinlainen käsitys. Näköhavainnot kertovat, että hukkia liikkuu. Havainnoista ei voi kuitenkaan varmaksi päätellä, onko kyseessä esimerkiksi kaksi sutta, jotka on nähty kahdessa eri paikassa, vai neljä täysin eri sutta.
Havainnot ja DNA-aineisto antavat Holmalan mukaan pääsääntöisesti samanlaista tietoa susimäärästä. Muutamissa yksittäistapauksissa DNA-tiedoista on selvinnyt, että alueella asustaa vähemmän tai enemmän susia kuin havaintojen perusteella on päätelty.
–Havaintotietokin on ihan oikeaa tietoa, mutta se ei ole niin selkeää. Havainnoista on mahdotonta päätellä, onko kyseessä eri vai sama yksilö. DNA:ta tarkempaa tietoa ei taas voi saada, Holmala huomauttaa.
Ulosteiden keräys on alkanut marraskuun alussa ja se kestää helmikuun puoliväliin saakka. Ajankohta on valittu sekä susilaumojen liikkumiseen liittyvien tekijöiden, keräysteknisten asioiden että kannanhoidollisten tarpeiden perusteella. Lisäksi syksy on aktiivista metsässä liikkumisen aikaa.
Keruun organisoivat Luke ja Suomen Riistakeskus, joka kouluttaa kerääjiä vapaaehtoisista metsästäjistä ja luonnossa liikkujista. Metsästäjäliitto tukee keräystä ja kannustaa metsästäjiä osallistumaan siihen. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Riistakeskuksen aluetoimistoon.
Koulutukset ovat parhaillaan käynnissä. Etelä-Pohjanmaalla tietoutta janosi keskiviikkona nelisenkymmentä innokasta kerääjää. Kärsämäen, Haapaveden, Haapajärven ja Nivalan kerääjät saavat koulutusta ensi viikolla.
Suden ulosteiden tunnistaminen on suurella osalla kerääjistä jo ennestään hallussa. Oppia tulee muun muassa keräystekniikkaan, dna-hygieniaan ja näytteen säilytykseen liittyvistä seikoista. Väki saa myös vinkkejä siitä, mistä ulosteita voi löytää.
Kunkin keräysalueen vastuuhenkilö kokoaa näytteet ja toimittaa ne eteenpäin tutkittaviksi. Susien ulosteita tunnistavat muut luonnossa liikkujat voivat toimittaa näytteitä alueiden keräysvastaavien kautta.
Näytemäärän odotetaan tulevana talvena kasvavan. Viime talvena tutkittiin noin 1000 näytettä. DNA:ta saatiin eristettyä noin 600 näytteestä. DNA-analyysit tehdään Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa.
Susiyksilöitä koskevat tiedot tulevat valmistuttuaan näkyville julkiseen riistahavainnot.fi -verkkopalveluun. Useilta vuosilta kertyneestä aineistosta on myöhemmin tarkoitus tehdä susien sukuselvitystä.
–Susille pystytään rakentamaan sukupuut. Määrittämään emot ja alfat, Holmala kertoo.
DNA-analyysi on tärkeä lisä susikannan arviointiin, joka perustuu pitkälti susihavaintoihin ja pantaseurantoihin.
Mikäli näytteitä on riittävästi, DNA-tiedolla saadaan tarkentuva kuva tietyn alueen susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä.
DNA-tietoja hyödynnettiin ensi kerran laajemmin kesäkuussa julkaistussa susikanta-arviossa.
DNA analysoidaan niistä susien ulostenäytteistä, joita kerätään sovituilta alueilla. Lisäksi DNA määritetään metsästetyistä ja muutoin kuolleista susista sekä pannoitetuista yksilöistä.