Humalassa ajamisen kriminalisointi täyttää tänään sata vuotta. Rattijuopumus säädettiin nimittäin rangaistavaksi Suomessa 1. heinäkuuta vuonna 1926. Asiasta muistuttaa Liikenneturva tiedotteessaan.
– Rangaistukset ovat muuttuneet vuosien saatossa, kuten myös ihmisten asenteet humalassa ajamista kohtaan, mutta päihtyneenä ajaminen on yhä vakava liikenneturvallisuusongelma, todetaan tiedotteessa.
Liikenneturva on kampanjoinut säännöllisesti rattijuopumusta vastaan jo puolen vuosisadan ajan.
Rattijuopumus on pysynyt yhteiskunnallisena ongelmana läpi autoliikenteen historian. Ensimmäinen rattijuopumustapaus merkittiin tilastoihin vuonna 1907, kun humaltunut autonkuljettaja törmäsi Helsingissä lyhtypylvääseen ja loukkaantui.
Kun päihtyneenä ajaminen kiellettiin lailla, tarkkaa promillerajaa ei aluksi ollut, vaan arvio perustui havaintoihin. Rangaistuksia rattijuopumuksesta kiristettiin, ja 60-luvulla Suomen rangaistukset olivat jo länsimaiden ankarimpia. Tuolloin rattijuopumus olikin hyvin yleinen vankilatuomion syy.
Liikenneturvan mukaan kiinteät promillerajat otettiin lainsäädännössä käyttöön 1977 ja samalla rangaistukset lievenivät. Perusmuotoisen rattijuopumuksen rajaksi asetettiin 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen rajaksi 1,5 promillea. Tänä päivänä törkeän rattijuopumuksen promilleraja on 1,2 promillea ja huumeilla on liikenteessä nollatoleranssi.
– Sadan vuoden aikana rattijuopumuksen inhimilliset kustannukset ovat olleet suuret, kerrotaan Liikenneturvan tiedotteessa.
Vielä 1990-luvun alussa vuosittain näissä onnettomuuksissa menehtyi yli 150 ihmistä. Rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyneiden vuosittainen määrä on 2010-luvulta lähtien pysytellyt alle 60 henkilössä.
Vaikka kehitys on ollut myönteistä, yhä lähes 40 prosenttia kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa kuljettaja on päihtynyt. Varsinkin 2000-luvulla rattijuopumuksen kuva on muuttunut monimuotoisemmaksi. Alkoholirattijuopumusten rinnalle ovat tulleet yhä vahvemmin huumeet ja päihteiden yhteiskäyttö liikenteessä.
– Rattijuopumus ei ole yksiselitteinen ilmiö. Päihtyneenä rattiin saattaa tarttua kuka tahansa – vanhempi, nuori, ystävä, naapuri tai työkaveri, riippumatta iästä, taustasta tai asemasta. Osalle ihmisistä kyse on ajoterveyteen liittyvästä ongelmasta: päihderiippuvuudesta, johon tarvitaan hoitoa. Ongelmien puheeksi ottamista ja rohkeutta puuttua tarvitaan. Myös liikenneraittiutta edistäviä keinoja, kuten esimerkiksi alkolukon käyttöä, pitäisi Suomessa vahvistaa merkittävästi, toteaa Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Marja Pakarinen.
