Suomessa alettiin vähentää rajusti psykiatristen hoitopaikkojen määrää 1990-luvulle tultaessa. Osaltaan syynä oli rahapula, osaltaan se, että psykiatrista hoitokulttuuria tahdottiin suunata laitosvaltaisuudesta avohoitopainotteiseksi.
Laitospaikkojen rajua vähentämistä pelkääviä lohdutettiin sillä, että vastaavasti avohoidon resursseja lisätään. Vaan kuinkas sitten kävikään? Laitospaikat kyllä vähenivät, mutta vastaavasti pihit päättäjät eivät lisänneet riittävästi rahaa avohoitoon. Mielenterveyspalveluihin syntyi hoitovaje.
Nykymaailmassa on merkkejä 1990-luvun alkuaikoihin. Rahaa ei riitä, ja psykiatrisia sairaalapaikkojen vähennetään edelleen. Nyt ei saa tehdä sitä virhettä, että avohoitoa jätetään kehittämättä.