Vielä ehdit: Kil­pai­lu­ku­via kat­sot­ta­vis­sa! Osal­lis­tu sinäkin Py­hä­jo­ki­seu­dun ke­sä­ku­va­ki­saan

Latauksia tehty jo paljon: So­vel­lus Py­hä­jo­ki­seu­dun lu­ke­mi­seen on nyt valmis –Näin hel­pos­ti lataat sen kän­nyk­kää­si

Mainos: Vielä ehdit hyö­dyn­tää ke­sä­tar­jouk­sem­me, tilaa Py­hä­jo­ki­seu­tu tästä!

Tur­ve­tuo­tan­nos­ta pois­tu­neet suon­poh­jat ovat jo hii­li­nie­lu­ja – Met­si­tys tärkein jäl­ki­käyt­tö­muo­to

Turvetuotannosta poistuneista maista 75 prosenttia on metsittynyt tai metsitetty, 20 prosenttia otettu peltoviljelyyn ja 5 prosenttia muutettu kosteikoiksi. Turvetuottajan ympäristölupavelvoitteet päättyvät tuotannon jälkeen vasta silloin, kun alue on kasvittunut tai se on otettu uuteen maankäyttöön.

Soita ja turvemaita on Suomessa kaikkiaan noin 9,1 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannon vaikutuspiirissä on ollut tai on edelleen noin 120 000 hehtaaria. Tämä on Suomen koko suo- ja turvemaa-alasta noin 1,3 prosenttia.

Vuosittain uuteen maankäyttöön siirtyy noin 2 000–3 000 hehtaaria suonpohjia. Turvetuotannosta on poistunut noin 50 000 hehtaaria tuotantoalaa, pääasiassa 30 viimeisen vuoden aikana. Metsittämisen, peltoviljelyn ja kosteikkojen ohella alueille on tehty muutamia pienlentokenttiä tai niillä on jokin muu erikoinen käyttömuoto.

Turvetuotantopinta-alaa on tällä hetkellä yhteensä noin 60 000 hehtaaria. Näiden tuotantoalueiden yhteydessä on lisäksi lähivuosina uuteen maankäyttöön siirtyvää maa-alaa noin 6 000 hehtaaria pieninä sirpaleisina laikkuina, jotka ovat vielä kasvittumattomia. Kun riittävän suuri alue on jo poistunut tuotannosta, se siirtyy yhtenä kokonaisuutena uuteen käyttötarkoitukseen.

Tuotannosta poistuneita suonpohjia ei ole ”heitteillä”. Joillakin paksuturpeisilla alueilla metsittäminen on voinut aiemmin olla ongelma. Nykyään tätä ongelmaa ei juuri ilmene, sillä metsitettävät alueet yleensä ravitaan pitkävaikutteisella tuhkalannoituksella. Sen avulla alueelle syntyy voimakaskasvuinen hieskoivikko, joka sitoo tehokkaasti ilmakehästä hiilidioksidia.