Tuore tutkimus haastaa perinteisen käsityksen painoindeksistä riittävänä mittarina lasten painokehityksen arviointiin.
Oulun yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet kaksi uutta lapsuuden painoindeksikäyrän tyyppiä. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että painoindeksikehitys eroaa sukupolvien välillä.
Osana eurooppalaista LongiTools-projektia tehty tutkimus tarkasteli noin 6200 lapsen tietoja Pohjois-Suomen vuoden 1966 ja 1986 syntymäkohorteista.
Aikuisten painoindeksi muuttuu painon laskiessa ja kasvaessa, mutta lapsilla painoindeksi vaihtelee jatkuvasti sekä pituuden että painon muuttuessa. Tutkimuksessa havaittiin kolme selkeää painoindeksiprofiilia sekä tytöillä että pojilla.
Perinteinen tyypin 1 -painoindeksikäyrä nousee jyrkästi syntymän jälkeen 1-ikävuoteen asti, jolloin saavutetaan maksimaalinen painoindeksi. Sen jälkeen se lähtee laskuun ja tyypillisesti 4–6 vuoden iässä painoindeksi on matalimmillaan, jonka jälkeen se lähtee jälleen nousuun kohti aikuisikää.
Uudet tyypit 2 ja 3 eroavat tyypistä 1 siinä, kuinka hitaasti tai nopeasti painoindeksi muuttuu ajan myötä.
Tyypin 2 käyrät nousevat jyrkemmin ennen vauvaiän painoindeksihuippua sekä laskevat sen jälkeen. Painoindeksin huippu nähdään samaan aikaan kuin tyypin 1 käyrillä, mutta tämän jälkeen nähtävä alin kohta jatkuu pidempään kuin tyypin 1 käyrillä.
Tyypin 3 käyrien kehitys tapahtuu ajallisesti suurin piirtein kuten tyypin 1 käyrillä, mutta profiilit ovat epäsäännöllisempiä eivätkä niin selkeitä kuin muissa tyypeissä.
– Tulokset vahvistavat kliinikoiden käsitystä, että pelkkä painoindeksi ei ole riittävä mittari lasten painon arviointiin, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Anni Heiskala.
Heiskalan mukaan kiinnostavaa olivat myös erot käyrätyyppien yleisyydessä sukupolvien välillä. Se kertoo hänen mukaansa todennäköisesti yhteiskunnassa ja lasten kasvuympäristössä tapahtuneista muutoksista 20 vuoden aikana.
Tutkimuksessa ei pystytty selvittämään, mikä vaikuttaa siihen, kasvaako lapsi esimerkiksi tyypin 1 vai 2 käyrällä.
– Tutkimus osoittaa, että kehityksemme ajoituksessa on eroja, jotka tulisi paremmin huomioida lapsuuden painoindeksin tutkimuksessa. Kehitystyyppien tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään painoindeksin yksilöllistä vaihtelua, mikä on tärkeää lihavuuden ehkäisyn ja hoidon kohdentamisessa, Heiskala linjaa.
