Syke nousi korkealle 12-vuotiaalla kärsämäkisellä Väinö Huovilalla hirvenpyynnissä, kun näköpiiriin juoksenteli yhdeksänpiikkinen hirvi. Hetkeä myöhemmin sarvipää makasi hengettömänä mättäällä, ja olalle taputtelijoita riitti. Ikimuistoinen tilanne kehittyi nopeasti.
–Ensin oltiin nuotiolla. Toiset katsoivat puhelimesta, että nyt voi lähteä kävelemään, Huovila muistelee.
Koira toi hirveä harvaa metsää pitkin Tulilammen piston päähän Venetpalon hirviporukan jahtimailla. Huovila otti aseensa ja käveli tilannetta kohti, kunnes näki, mikä sieltä on tulossa.
–Se oli noin 70 metrin päässä. Sanoin, että kato, sieltä se tulee. Näin sarvet. Sanoin, että se on aika iso. Ja sitten se tuli. Ensin ammuin ohi, Huovila kertoo.
Hirvi nousi koneuralle, johon Huovila ampui sitä uudelleen. Laukaus kävi selkärankaan.
–Se liikkui, meni pientä hölkkävauhtia. Mutta siihen se tippui 50 metrin päähän, Huovila toteaa.
Jännittävässä tilanteessa ei ehtinyt liikoja miettiä. Yksi ajatus nuorella hirvenpyytäjällä mielessä silti oli.
–Jospa osuis.
Väinö Huovila kulkee hirvenpyynnissä jo kolmatta syksyä. Kaksi ensimmäistä vuotta hän on ollut porukan mukana opettelemassa. Kivääri on kulkenut mukana tämän syksyn. Uroshirvi oli hänen ensimmäinen kaatonsa.
–Olin aika iloinen, kun onnistuin siinä hommassa. Mitäpä ne muut, kaikkihan siinä onnitteli, Huovila kertoo.
Hirvenpyyntiin hän lähti aikoinaan isänsä enon, Tapio Salon, mukana. Koiramieheksi, nuori mies selventää. Hänen pyynnissä käyttämänsä ase on isän aseenkantoluvissa. Pyynnissä Huovila kulkee aina sellaisen metsästäjän mukana, jolla on lupa vastaavaan aseeseen.
–Väinö on innokas metsästäjä. Syyslomalla hän oli jahdissa mukana joka päivä, Venetpalon hirviporukan johtaja Timo Lystilä kertoo.
Huovilan mielestä hirvimetillä on jännittävä olla. Koira haukkuu, ja tilanteet kehittyvät. Pääsee näkemään hirviä ja kaatoja, ja ampumaan itsekin.
Venetpalon porukassa on kaikkiaan 28 metsästäjää. Kaksi naistakin. Huovila on porukan ainoa nuori metsästäjä. Muissa Kärsämäen porukoissa nuorta väkeä on Timo Lystilän mukaan hyvin.
–Hyvä harrastus se on. Toivoisi, että nuoria tulisi lisää. Muuten porukat ukkoutuvat, Lystilä toteaa.
Huovilalla on hyvä metsästyskaveri omasta takaa. Hän sai pari vuotta sitten synttärilahjaksi ensimmäisen koiransa. Pimu-niminen narttu on jämtlanninpystykorvan ja suomenpystykorvan sekoitus.
Venetpalon hirviporukka päätti kerätä nuorelle metsämiehelle kolehdin. Rahoilla ostettiin Pimulle tutkapanta.
–Pitäähän se tietää, että missä koira liikkuu, Lystilä sanoo.
Huovila toivoo, että Pimusta tulisi vielä hyvä hirvikoira. Maastot siihen ovat ainakin hyvät. Venetpalon porukan alueella on Lystilän mukaan erittäin paljon hirviä, ja porukka on saanut niitä hyvin kaadettuakin.
Paineita hirvien vähentämiseen Lystilän mukaan on silti enemmänkin.
–Pankkihirvetkin saisi ampua kuulemma pois, hän toteaa.
