Kun Anne-Mari Kuisman kahvipöytään istuu, ei runsaudesta ole pulaa. Edessä on kolmea erilaista hilloa, pienenpieniä etikassa säilöttyjä sieniä, kirsikkatomaatteja ja kuusenkerkkämehua. Eikä sovi unohtaa kuusenkerkkäsiirappia, jota Kuisma neuvoo lisäämään teehen.
Kaikki edellä mainitut pöydänantimet ovat Kuisman itse tekemiä tai -kasvattamia. Esimerkiksi kuusenkerkkäsiirappia on valmistettu tänä kesänä olohuoneen ikkunan lämmössä.
– Kun sokeria laittaa purkkiin kerroksittain kerkkien kanssa, se sulaa auringonvalossa ja valuu sieltä alaspäin. Siitä tulee ihan hyvää makeutusainetta, sillä maku ei ole liian voimakas, Kuisma selittää.
Kuusenkerkkiä Kuisma keräilee mökiltään, tyttärensä pihamaalta ja ystävien tiluksilta. Monia herkkuja tulee myös suoraan omalta pihamaalta.
– Meillä kasvaa salaattia, tomaattia, paprikaa, chiliä ja erilaisia yrttejä. Niitä meillä käytetään paljon. Esimerkiksi rosmariinia olen ruukannut kuivattaa, ja lipstikasta taas teen lipstikkasuolaa. Se korvaa esimerkiksi lihaliemikuution keittoruoissa kokonaan. Yhdessä Strömsön jaksossa näytettiin, kun lipstikasta tehtiin sokeria, ja sitä pitäisikin kokeilla seuraavana.
Tällä hetkellä Kuisman aika menee pääasiassa sienien keräämiseen ja säilömiseen sekä hillojen tekemiseen. Sienet pitää käydä hakemassa metsistä, mutta hilloainekset löytyvät omalta kotipihalta.
– Teen tyrniomenahilloa, uuniomenahilloa ja rommiomenahilloa. Tyrniomenahilloa piti itse asiassa tehdä jo kesäkuussa, sillä se on meillä sen verran menevä hillo. Teen sen aina niin, että keitän omenahillon ja laitan tyrnit perään, kun hillo on valmista. Eli tyrnejä ei keitetä ollenkaan, vaan ne laitetaan sekaan siemenineen päivineen ja sitten hillo laitetaan sauvasekoittimella sileäksi. Näin C-vitamiinikin säilyy hillossa paremmin.
Tyrnit Kuisma poimii Tauvosta. Tyrnienpoimintareissusta on muodostunut Kuismalle sekä hänen ystävälleen tietynlainen perinne. Tauvoa kohti lähdetään aamupäivällä ja siellä hurahtaa helposti vähintään neljä tai viisi tuntia.
– Juomme siellä kahvit ja syömme eväitä, ja välillä vähän juttelemme ja välillä taas olemme hiljaa. Välillä taas kuuntelemme lintujen ääniä. Se on meille semmoinen meditatiivinen juttu.
Muuten Kuisma ei poimi hirveästi marjoja. Pari sangollista puolukkaa tulee poimittua talteen, mutta heidän perheessään esimerkiksi mustikoille ei ole menekkiä.
– Äiti oli aina tosi kova keräämään puolukoita ja tykkäsi olla metsässä. Muistan sen, kun olin lapsi ja menimme aina koko perheellä Siikajoelle koko päiväksi marjaan. Taisin aina välillä nukkuakin siellä jollakin mustikkamättäällä. Äidillähän oli aina kolme pakastinta ja nuorena ajattelin, ettei minusta tule ikinä tuollaista. Mutta niin se on minullakin jo kaksi pakastinta. Olen kyllä päättänyt, että kolmatta en laita.
Innostus metsissä samoilua kohtaan on siis tarttunut Kuismaan jo lapsuudenkodista. Hän kuitenkin kerää ennemmin sieniä – mielellään niin paljon, että niitä riittää aina seuraavan vuoden syksyyn asti.
– Meillä syödään todella paljon sieniä. Kai se on äidiltä peruja, kun hän keräsi niitä aina hirveästi. Meilläkin minä vein omat lapset heti sienimetsään, kun he oppivat kävelemään.
Sienistä tehdään Kuisman taloudessa vaikka mitä: sienisalaattia, sienipiirakoita, sienimunakasta – oikeastaan vain taivas on rajana. Niitä purkitetaan etikkaliemeen, syödään eri ruokien lisukkeena ja niistä tehdään jopa suolaa.
– Seuraan paljon kaikkia ruokajuttuja, mutta laitan kaikkeen yleensä jonkin oman dropin. Esimerkiksi etikkasieniä tehdessäni kokeilen vähän kaikkea: kangasrouskuja valkosipulin kanssa, kangasrouskuja keltasipulin kanssa, kangasrouskuja punasipulin kanssa. Ja sitten etikkaa pitää tietenkin aina vaihdella. En käytä koskaan tavallista etikkaa vaan esimerkiksi balsamicoa tai punaviinietikkaa.
Tämänvuotinen sienisato huolestutti Kuismaa ensialkuun, koska yleensä mättäät ovat väärällään tatteja jo elokuun puolella. Ensin missään ei näkynyt sienen sientä, mutta pikku hiljaa niitä rupesi maasta kohoilemaan.
– Nytkin kävin yksi päivä mökin takana sienimetsässä, ja niitä löytyi lopulta niin paljon, ettei meinannut jaksaa kasseja kantaa. Seuraavana päivänä meni sitten viisi tuntia siinä, kun niitä keittelin. Kyllä tämä on sellaista vuodenaikaa, ettei mihinkään reissuun kannata lähteä. Tekemistä löytyy joka päivälle.
