Tutustu Vau!Hausiin: Täl­lai­sel­ta näyttää Ou­lais­ten uusissa yrit­tä­jien pal­ve­lu­ti­lois­sa

Mainos: Talvitarjouksena Pyhäjokiseutu Digi tai myös painettu lehti, katso tarjoukset tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Arvo Härö muis­te­lee, miltä tun­tui­vat ke­vät­sa­vut Lis­ma­naa­pal­la

Oulainen

LUKIJALTA Olimme 1958 Sodankylän Lismanaapalla saaneet Nissin Einarin leimikon hakattua. Laila-siskon mies, Lohilahden Reino Hakkasi omaa leimikkoaan reilun kilometrin päässä. Yöpyi monesti samassa kämpässä missä mekin. Hän hakkasi leimikkoaan yksin, joten kaikista suurimmat tukkipuut seisoivat vielä pystyssä, koska kaarisaha ei yltänyt puoliväliinkään.

Me olimme lähdössä jo Oulaisiin, kun Reino ehdotti, että lähtisimme sakilla kaatamaan ne puut.

Meillä oli kaksi justeeria nelijalkainen ja toinen huomattavasti pitempi, niillä homma hoituisi. Pitemmän justeerin isä osti Sairasen Matilta, kun kävimme jouluna kotona Oulaisissa. Justeeri oli suorateräinen ja kapeampi kuin nelijalkainen, se ei tarttunut yhtä helposti jumiin.

Lue Digiä _vain 1 €/kk_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Kaikki sisällöt verkossa ja sovelluksessa Näköislehti torstaisin ja arkisto Kuvagalleriat ja videot Uutiset sähköpostiisi torstaisin