Edunvalvontavaltuutus toimii kuin vakuutus oman toimintakyvyn heikkenemisen varalle, ja se kannattaisi laatia jo nuorena aikuisena.
– Ajattelen tätä eräänlaisena vakuutuksena, oman toimintakyvyttömyyden varalle laadittuna asiakirjana, joka kannattaa tehdä ajoissa, kuvaili OP Jokirannikon juristi Iida Saukkosaari.
Ajatuksena on järjestää omien asioiden hoito etukäteen, jos itselle sattuu jotain, minkä johdosta muun muassa laskujen maksamisesta tai veroilmoituksen täyttämisestä tulee haasteellista. Asiakirjan vahvistaminen voi tulla ajankohtaiseksi, jos toimintakyky laskee esimerkiksi onnettomuuden tai muistisairauden myötä.
Saukkosaari painotti, että valtuutuksen voimaansaattaminen ei automaattisesti poista valtuuttajan oikeustoimikelpoisuutta, vaan hän voi hoitaa asioita yhdessä valtuutetun kanssa niin pitkälle, kuin oma toimintakyky riittää.
Valtuutetuksi kannattaa nimetä henkilö, johon luottaa. Hän voi olla puoliso, oma lapsi tai vaikkapa ystävä. Hyvä olisi nimetä myös varavaltuutettu ja toissijainen valtuutettu.
– Aina kun laadin edunvalvontavaltuutusta asiakkaalle, kysyn asiakkaalta, olisiko hänellä nimetä valtuutukseen myös perheen ulkopuolista esteetöntä varavaltuutettua.
Joskus vastaan voi tulla tilanne, jolloin valtuutettu ei voi edustaa valtuuttajaa esteellisyyden vuoksi, kuten kiinteistön kaupassa, jossa valtuutettuna toimiva poika on itse ostamassa valtuuttajan omistamaa kiinteistöä. Näin vältyttäisiin myös mahdollisen edunvalvojan sijaisen hakemiselta Digi- ja väestötietovirastosta, joka on jälleen pidempi prosessi.
Valtuuttaja päättää itse, mitä asioita valtuutus koskee eli millaisten asioiden hoitoon valtuutettu valtuutetaan. Lähtökohtaisesti suositellaan yleisluontoista valtakirjaa, joka koskee kaikkea valtuuttajan omaisuutta ja muita taloudellisia asioita sekä henkilöä koskevia asioita, kuten terveyden- tai sairaudenhoitoon liittyviä asioita. Hyvä olisi lisäksi pohtia, tulisiko valtuutukseen mainita esimerkiksi yritysvarallisuuden hoidosta.
Saukkosaari tähdensi, että edunvalvontavaltuutusta laadittaessa valtuuttajan täytyy olla oikeustoimikelpoinen ja ymmärtää edunvalvontavaltuutuksen merkitys.
– Jos toimintakyky on jo heikentynyt esimerkiksi muistisairauden vuoksi, voi olla jo myöhäistä laatia ja allekirjoittaa edunvalvontavaltakirjaa.
Valtakirjaa allekirjoittaessa läsnä täytyy olla kaksi esteetöntä todistajaa. Esimerkiksi lapsen puoliso, ei voi olla todistajana.
– Holhousviranomaisen mukaan yksi tyypillinen syy, miksi valtakirjaa ei ole voitu vahvistaa, on ollut se, että todistajana toiminut henkilö on ollut esteellinen. Tämä on ikävä tilanne, jos asiakirja on muuten hyvin laadittu.
Jos todistajan todetaan olleen esteellinen ja valtuuttajan toimintakyky on jo laskenut niin, ettei hän enää kykene ymmärtämään asian merkitystä, ei tilanne korjaudu enää myöskään uusilla allekirjoituksilla.
Edunvalvontavaltuutus
Edunvalvontavaltuutuksen avulla voit varautua tilanteisiin, joissa tarvitset apua omien asioidesi hoitamiseen esimerkiksi sairastumisen tai vammautumisen takia.
Annetaan laatimalla edunvalvontavaltakirja. Edunvalvontavaltakirjassa nimeät etukäteen valtuutetun eli henkilön, joka hoitaa asioitasi, jos et pysty siihen itse.
Valtuutus on kevyempi ja joustavampi tapa hoitaa toisen asioita kuin esimerkiksi edunvalvojan määrääminen.
Voit itse määritellä, miten valtuutetun täytyy tehtäväänsä hoitaa ja miten hänen toimintaansa valvotaan.
Nimeämäsi valtuutettu voi hakea edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista jos et enää pysty hoitamaan asioitasi itse.
Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan, kun Digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut sen.
Valtuutus haetaan voimaan vasta sitten, kun se on tarpeen ja voimaan hakemisen tarpeellisuuden vahvistaa lääkäri kirjoittamallaan todistuksella. Lääkärin lausunto ja alkuperäinen allekirjoitettu valtakirja toimitetaan Digi- ja väestötietovirastoon yhdessä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen kanssa.
– Vasta sitten, kun Digi- ja väestötietovirasto on päätöksellään vahvistanut edunvalvontavaltuutuksen, valtuutettu pystyy edustamaan valtuuttajaa.
Edunvalvontavaltuutuksen tekemisen yhtenä etuna on se, että henkilö pystyy itse, vielä toimintakykyisenä ollessaan, päättämään, kuka asioitaan tulee hoitamaan ja missä laajuudessa, mikäli oma toimintakyky heikkenee.
– Toinen hyvä syy on nopeus. Jos edunvalvontavaltuutus on laadittu, saadaan se melko nopeasti voimaan. Jos henkilöllä ei ole edunvalvontavaltuutusta ja hänelle täytyy hakea edunvalvojaa, voi asian käsittelyssä mennä puolikin vuotta.
Edunvalvojan määrääminen voi olla hitaampi ja raskaampi prosessi kuin edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen. Lisäksi asioiden hoito onnistuu vähemmällä byrokratialla ja kuluilla.
Saukkosaari totesi, että yksi yleinen syy edunvalvontavaltuutuksen laatimiselle on se, ettei valtuutetun tarvitse toimittaa holhousviranomaiselle joka vuosi vuositiliä kaikkine kuitteineen.
Valtuutus päättyy useimmiten valtuuttajan kuolemaan, jolloin muodostuu kuolinpesä. Valtuutus voidaan myös perua siksi, että toimintakyvyn menetys on ollut väliaikainen esimerkiksi onnettomuuden jälkeen.
Ellei edunvalvontavaltuutusta ole tehty, tulee henkilölle tarpeen vaatiessa määrätä edunvalvoja Digi- ja väestötietoviraston tai käräjäoikeuden päätöksellä. Edunvalvojana voi toimia tällaisessakin tilanteessa läheinen henkilö, mutta edunvalvojan toiminta on tarkemmin valvottua; vaaditaan vuosittainen tilinpäätös ja erillisiä lupia moniin toimiin, kuten asunnon myyntiin.
Ennakkoon laadittu valtuutus auttaa valtuuttajan lisäksi erityisesti valtuutettua, joka tulee hoitamaan valtuuttajan asioita. Hänen on nopeampaa ja helpompaa hoitaa asioita kuin toimii valtuutuksen pohjalta.
– Nämä ovat yleisesti asioita, joita ei välttämättä mielellään pohdi. Mahdollista on myös olla suunnittelematta mitään ja antaa asioiden kulkea omalla painollaan. Kannattaa olla kuitenkin tietoinen valinnastaan ja tehdä ensin ajatustyö edunvalvontavaltuutuksen tarpeellisuudesta itselleen, painotti Iida Saukkosaari.
Valtuutuksen voi laatia itse ilman asiantuntija-apua, mutta suositus on, että valtuuttajan todellisen tahdon toteutumiseksi ja kokonaisuuden huomioimiseksi käytettäisiin asiantuntija-apua, jota on tarjolla esimerkiksi pankkien juristeilta ja asianajotoimistoilta.
Edunvalvontavaltuutuksesta annettuun lakiin on tulossa 1. toukokuuta voimaan lakimuutos, jolla lain säätäjä on pyrkinyt sujuvoittamaan asioiden hoitoa. Keskeisimmät muutokset koskevat kiinteistön myyntiä, lahjojen antamista, esteellisyyden määritelmää ja tiettyyn tehtävään määrättävän edunvalvojan oikeuksia.
Lakimuutoksen jälkeen voi olla syytä tarkistaa, onko kotiarkistoon tai esimerkiksi pankin asiakirjasäilytykseen säilöttyä edunvalvontavaltuutusta tarpeen päivittää.
– Nykyisen lain mukaan, valtuutettu ei saa myydä, vuokrata tai pantata kiinteistöjä, ellei valtakirjassa ole tästä erillistä määräystä. Lakimuutoksen myötä valtuutetulla on oikeus tehdä valtuuttajan kiinteistöön liittyviä oikeustoimia, jollei valtuuttaja ole tätä erikseen rajoittanut, toteaa OP Jokirannikon juristi Iida Saukkosaari
Saukkosaari kertoo lain muuttamisen olleen ilmeisen tarpeen, koska on paljon henkilöitä, joilla on kiinteää omaisuutta, mutta sitä ei ole muistettu mainita valtuutuksessa. Tämä on puolestaan johtanut useisiin lupahakemuksiin Digi- ja väestötietovirastoon.
Toinen muutos koskee lahjoituksia. Aiemmin laki kielsi esteellistä valtuutettua tekemästä lahjoituksia. Uuden lain myötä valtuutettu on oikeutettu antamaan valtuuttajan puolesta muille kuin itselleen olosuhteisiin nähden tavanomaisen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäisen lahjan, jos se on yksilöity valtuutuksessa.
Lakimuutoksessa yksi suuri muutos koskee myös tilanteita, jossa valtuutettu on esteellinen eikä valtuutukseen ole nimetty esteetöntä varavaltuutettua. Tällaisessa tilanteessa voi olla tarpeen hakea Digi- ja väestötietovirastosta edunvalvojan sijainen tietyn tehtävän hoitamista varten.
Vielä nykyisen lain mukaan nämä tiettyyn tehtävään määrätyt edunvalvojat ovat toimineet holhoustoimilain mukaan, mutta uuden lain myötä sijainen saa toimia valtuutuksen mukaisesti, kuten tehdä yksilöityjä lahjoituksia valtuutukseen kirjatulla tavalla, mikä oli aiemmin mahdotonta holhoustoimilain lahjoituskiellon vuoksi.