Se tuntui siltä, kuin sukeltaisi syvääkin syvempään veteen ilman uimataitoa. Hyppäisi, vaikkei tiedä, riittävätkö voimat ja kykeneekö kipuamaan enää takaisin pinnalle.
Mitä tarkoitan. Tarkoitan sitä surua, tunteiden ristiaallokkoa, jonka joutuu käymään läpi, kun menettää läheisen.
Siitä on nyt tarkasti 35 päivää, kun ajelin perjantaiaamuna töihin. Kännykkä soi ennen aamukahdeksaa. Näytöltä näin, että puhelu tulee palvelukodista, jossa äitini asuu.
Sydämessä muljahti.