Hirviaidat tekevät ajamisesta niin lokoisaa ja turvallista, että niitä halutaan lisää.
Viimeisimmän aloitteen entistä pidemmistä hirviaidoista on tehnyt Siikajoen keskustan valtuustoryhmä. Se perää hirviaidan pidentämisestä Raahesta Revonlahden kylälle saakka.
Vähän samantapaisen aloitteen teki Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskukselle jo aiemmin Raahen tekninen lautakunta, joka kaipasi aidan pidennystä Raahen ja Hummastinvaaran välille.
Kasitien liikennettä suojaava riista-aita alkaa nykyisin Pattijoen pohjoispuolella Hummastinvaaralta ja loppuu muutama kilometri ennen Revonlahden taajamaa.
Jo ennen kuin aita pitenee, tienvarren metsää pitäisi Siikajoen aloitteentekijöiden mielestä harventaa molemmin puolin tietä 30 metrin leveydeltä, jos maanomistajilta saadaan siihen lupa.
Riista-aidassa kyse ei ole vain ajomukavuudesta. Tiellä on sattunut useita läheltä piti -tilanteita tietä ylittäneiden eläinten takia. ”Ja vain tuurilla niistä on selvitetty”, sanotaan esityksessä. Kuinka paljon näitä tilanteita on, sitä ei tilastoida missään.
Hirviaita on kuitenkin tällä haavaa pitkässä kuusessa.
Liikenneturvallisuusvastaava Seppo Heikkinen Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksesta sanoo, että liikenneväylien varustaminen riista-aidoilla täysin kattavasti on mahdotonta.
– Eläinten vaellusreittejä ei voi kokonaan sulkea. Ratkaisuja turvallisiin risteämistapoihin toki olisi, esimerkiksi riista-alikulut, mutta hintalappu on kova.
Hän myöntää Kasitien ongelmallisuuden.
– Viimeisen 5 vuoden tilaston perusteella Revonlahden länsipuolella vajaan 3 kilometrin jaksolla on nauhamainen onnettomuuskertymä. Samoin Pattijoen länsipuolella ennen Hummastinvaaraa, Heikkinen sanoo.
Ellei tienpitoon löydy lisää rahaa, uusia riista-aitoja ei tule lainkaan, puhumattakaan eläimille tarkoitettujen vaellusreittien alikululuista halutussa aikataulussa.
– Molemmin puolin tietä toteutettava riista-aita maksaa 25 000–30 000 euroa tiekilometriä kohden, kertoo Seppo Heikkinen.
Hintaa nostavat liittymät ja porttiratkaisut.
Riistalle rakennetut vihersillat ja riista-alikulut ovat niin kalliita ratkaisuja, että niiden toteuttamismahdollisuudet muiden kuin uusien tiehankkeiden yhteydessä ovat käytännössä olemattomat.
– Jotta hirvieläimet saataisiin käyttämään alikulkuja, tulisi niiden mitoitus olla huomattavan avara. Hirvieläimet eivät lähde käyttämään pitkiä, kapeita matalahkoja tunneleita.
Hirvikolareiden vähentämiseen näillä kulmilla on tarjolla lähinnä yksi ratkaisu, ja se koskee ajotapaa. Hiljentäkää vauhtia, kun tiedätte olevanne hirvionnettomuuksien riskialueella, neuvoo hän autoilijoita.
– Jo vähäinenkin nopeuden alentaminen antaa enemmän toiminta-aikaa havaintojen tekemiseen ja toimintaan onnettomuuksien estämiseksi, ja jos törmäys kaikesta huolimatta tapahtuu, niin alemmalla nopeudella vahingot ovat vähäisemmät.
Hirvikolarit
Raahen ja Limingan välillä Kasitiellä on aina ollut hirvionnettomuuksia, sillä hirvien vaellusreitit sisämaan ja rannikon välillä risteävät valtatietä pakostakin joissain kohdin.
Väyläviraston vuonna 2017 julkaisemassa hirvieläinonnettomuusjulkaisussa sekä Raahen ja Revonlahden väli että Raahen ja Pyhäjoen väli on merkitty alueeksi, jolla on korkea hirvionnettomuusriski.
Vuosina 2013–2017 hirvikolareita on sattunut Revonlahden ja Raahen välisellä osuudella 14 eli 2,8 vuodessa.
Hirvikolareita on sattunut myös hirviaidattomalla Raahen ja Haapajoen välisellä osuudella 14.
Vielä enemmän, 17, eli 3,4 hirvikolaria vuodessa, niitä on sattunut Haapajoen ja Pyhäjoen välillä, missä ei ole hirviaitaa.
Onnettomuustiheys on suurin kantatiellä 88 Raahen ja Kopsan välillä, missä hirvikolareita on sattunut 5 vuoden aikana 18.