Leuto talvi näkyy järvien korkeampina happipitoisuuksina. Edelliseen talveen verrattuna happitilanne oli Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen seurannassa selvästi parempi myös matalissa ja rehevissä järvissä, joissa happi loppuu herkemmin.
Ely-keskus selvitti maalis-huhtikuussa 35 järven happitilannetta. Järvien happivarannot vähenevät talven mittaan, kun jääpeite eristää veden ilmakehästä eikä happea tuottavaa yhteyttämistä juuri tapahdu. Happea sen sijaan kuluu vesieliöiden elintoiminnoissa ja orgaanisen aineen hajotuksessa.
Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen järvien seurantaohjelman vuosittaisessa seurannassa ovat Iso Vatjusjärvi Haapavedellä, Yli-Kitkan syvänne Kuusamossa, Oulujärven Niskanselkä Vaalassa ja Komujärvi Pyhäjärvellä.
Vuosittain seurannassa olevilla havaintopaikoilla happipitoisuudet olivat maalis-huhtikuussa korkeampia kuin edellisenä talvena, jolloin jääpeitteinen kausi oli pitkä ja talvi kylmempi.
Happiongelmia on ollut erityisesti matalassa ja rehevässä Komujärvessä ja Iso Vatjusjärvessä, mutta myös näissä happitilanne oli edellisvuotta selvästi parempi.
Vuosittain vaihtuvissa seurantakohteissa oli kahdeksan järveä: Iin Mursunjärvi, Pudasjärven Naisjärvi, Sievin Jyringinjärvi, Siikalatvan Järvitalonjärvi ja Vähä-Lamujärvi, Muhoksen Pirttijärvi, Oulun Vepsänjärvi ja Sievin Iso-Juurikka.
Näistä matalista järvistä heikoin tilanne oli Oulun Vepsänjärvessä ja Iin Mursunjärvessä, joissa happea oli 1,2–1,4 milligrammaa litrassa. Paras happitilanne oli Siikalatvan Järvitalonjärvessä ja Sievin Iso-Juurikassa.
Pohjanläheinen hapettomuus vapauttaa rehevissä järvissä pohjasedimentistä ravinteita takaisin veteen, mikä näkyi joissain järvissä suurina pohjanläheisinä ravinne- ja rautapitoisuuksina.
Heikko happitilanne voi johtaa kalakuolemiin. Hapenpuute alkaa vaikuttaa kaloihin, kun veden happipitoisuus alittaa viisi milligrammaa litrassa.
Talven aikana ely-keskukseen ei ole tullut ilmoituksia kalakuolemista. Kalakuolemista voi ilmoittaa ely-keskukseen, mikäli niitä ilmenee jäiden lähdettyä.
Kalojen hapentarve vaihtelee lajikohtaisesti. Muun muassa lohikalat, made, ahven ja kuha tarvitsevat paljon happea. Pienimpiä happipitoisuuksia sietävät esimerkiksi lahna, ruutana ja pasuri.
