Yllättäin tullut paneelikeskustelupyyntö pani miettimään omaa metsäsuhdetta. Näenkö metsän puilta vai pidänkö puustoja itsestäänselvyyksinä?
Päivä kuuden metsäalan ammattilaismiehen mietteitä kuunnellessa ja puuasioista heidän kanssaan kommunikoidessa oli kaikinpuolin avartava kokemus. Tosin täytyy myöntää, että aluksi iski rimakauhu, kun avasin kutsun, jossa pyydettiin mukaan puhumaan alan ammattilaisten kanssa tämmöisestä teemasta. Luulin oikeasti, että posti on tullut väärälle henkilölle ja varmistin sen asian lähettäjältä ihan ensin, ennen kuin harkitsin mukaanlähtemistä.
Onneksi päädyin vastaamaan "kyllä". Sen myötä huomasinkin olevani osana valtakunnallista metsädialogipäivää viime viikolla. Eri-ikäisten alan toimijoiden näkemyksien kuunteleminen nosti metsien arvostuksen uudelle tasolle. He, jotka ovat puuasioissa ehdottomasti minua enemmän tekemisissä, osasivat sanoittaa alan termistön kansankielelle. Tehdäänkö Suomessa metsäasioiden parissa nykyään oikeita asioita, sen sanoittavat sitten seuraavat sukupolvet kasvua ja aukkoja analysoidessaan.
Kun saman pöydän ääressä istuvat niin suojelusta kuin euroistakin puhuvat ihmiset, voisi äkkiä kuvitella keskustelun saavan ärhäkkyyttä. Kuten paneelikeskusteluihin kuuluu, jokainen arvosti toinen toisensa näkemyksiä ja enemmänkin oppi kuulemastaan kuin kritisoi.
Metsäasioiden puolesta halutaan tehdä kasvatustyötä ja lisätä yleistä tietoisuutta. Puheenvuoroissa mietittiin, miten lasten ja nuorten metsätaitoja voitaisiin entistä enemmän parantaa. Nostettiinpa esille myös se, kuinka paljon metsäasioissa olisi yleissivistävää opittavaa ihan jokaiselle, monesta näkökulmasta. Metsänomistajille kun tietotaitoa ja informaatiota asiasta kuin asiasta tuntuu olevan heidän yhteisillä foorumeillaan jaossa. Niihin eivät vain ihan tavalliset tallaajat pääse käsiksi, saati sitten, että olisivat metsäalan ajankohtaisista asioista kärryillä.
Kuin sattumaa, kuluvalla viikolla juttukeikallani törmäsin jo paikalliseen metsäkoulutuksen konkretiaan. Oulaisten 4H-yhdistys on tehnyt vuosien ajan ansiokasta metsäkasvatusta paikallisten yrittäjien, yhteisöjen ja koulujen kanssa. Nyt Oulainen on yksi viidestä paikkakunnasta, joiden kerryttämät kokemukset jalostetaan uudeksi toimintamalliksi kouluille. Hyvää työtä, joka tuo vihreät aarteemme näkösälle!
Voisiko kansalaisopistossa olla aikuisille metsäalan kansalaistaitokursseja, joilla voitaisiin syventyä eri teemoihin ja taitoihin?
Metsäsuhde on meillä jokaisella. Se voi syntyä puiden kautta, mutta myös virkistys- ja hyötyharrastusten myötä. On aivan yhtä oikein käydä metsässä marjastamassa kuin miettiä puiden myyntiä tai suojelemista. Jokaisen oikeudet toki kannattaa opetella, niin tietää, mitä metsästä saa ottaa ja missä mitenkin liikkua.
