Hautakivien ylle on satanut kevyt lumivaippa. Pääkäytävä on aurattu, mutta kauempana oleville haudoille päästäkseen on kahlattava lumessa.
Vihantilaiset Kauko Äijälä ja Taimi Kuorilehto ovat tulleet haudalle, jossa pitäisi levätä heidän ystävänsä ja entinen naapurinsa Matti – jos hänen tahtonsa olisi toteutunut.
Nyt hautakivessä on vain yksi nimi, se on Matin äidin. Vuoden 2025 kesäkuussa kuollut Matti ei päätynyt äitinsä viereen vihantilaiselle hautausmaalle, vaikka hautapaikka oli hänelle varattu.
Hänet haudattiin kaikessa hiljaisuudessa Raaheen Haaralan hautausmaalle. Hautaan siunaamisesta kyläyhteisön jäsenet saivat lukea lehdestä.
– Äiti oli Matille kaikki kaikessa ja Matti äidille. Hän kävi usein äitinsä haudalla. Tuntuu uskomattomalta, että hänet haudattiin Raaheen, vaikka äidin vieressä olisi paikka vapaana. Hartaasti odotimme, milloin Matti tuodaan ja haudataan tänne, Kuorilehto sanoo.
Hautajaisiin kylän väki ei koskaan päässyt.
Yksin eläneellä Matilla ei ollut lähiomaisia, joten hautajaisjärjestelyistä huolehti Raahen kaupunki.
– Seurakunta lohkaisi kaksi hautapaikkaa, kun Matin äiti kuoli 1990-luvulla. Kyllähän se vähän oudolta tuntui, että Matti haudattiinkin Raaheen, Äijälä sanoo.
Kuorilehto ojentaa Äijälälle hautakynttilän, jonka tämä asettelee haudalla olevaan lyhtyyn. Pian siinä lepattaa pieni liekki.
Vainajaa puhutellaan tässä jutussa hänen etunimellään, koska emme tiedä miten Matti olisi suhtautunut tapauksen käsittelyyn julkisuudessa.
Pappa-Tunturillaan vuosia postia jakanut Matti oli monelle tuttu hahmo Vihannissa. Usein hänet nähtiin myös kalastamassa läheisellä Kirkkojärvellä. Enimmäkseen hän viihtyi omissa oloissaan.
Matin sairastellessa potilastietoihin merkittiin yhteyshenkilöksi ja lähiomaiseksi Kauko Äijälä, Matin läheisin ystävä.
Vihannin Lumimetsän kylältä kotoisin oleva Äijälä kertoo asuneensa Matin ja tämän äidin lähimpänä naapurina.
Äijälä sanoo Matin olleen hänelle jonkinlainen isähahmo.
– Neli–viisivuotiaasta lähtien kuljin Matin mukana. Kalastimmekin yhdessä. Enemmän vietin aikaani hänen kanssaan kuin oman isäni, Äijälä muistelee.
Lumimetsän kylältä on kotoisin myös koulukaveri Taimi Kuorilehto, joka on tuntenut Matin jo pienestä tytöstä lähtien.
1980-luvulla Matti muutti äitinsä kanssa rivitaloon kirkonkylälle.
Sinne muutti myös Kuorilehto, josta tuli Matin ja tämän äidin naapuri. Kuorilehto asuu yhä samassa taloyhtiössä.
– Matti oli ahkera ja teki paljon yleisiä kunnossapitotöitä taloyhtiössä. Hän oli kiltti eikä kouluaikoinakaan kiusannut ketään, Kuorilehto muistelee.
14. kesäkuuta yöllä Kauko Äijälä sai puhelinsoiton Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Lääkäri soitti ja sanoi tilanteen olevan kriittinen.
Takana oli rutiininomainen leikkaus, mutta jokin oli mennyt pieleen. Mikä, sitä Äijälä ei saanut tietää.
Pian soitettiin vielä toisenkin kerran ja kerrottiin, että Mattia oltaisiin valmistelemassa uutta leikkausta varten. Äijälä olisi halunnut tullut katsomaan ystäväänsä, mutta hänelle sanottiin, ettei enää ehtisi.
Sitten tuli kolmaskin soitto: Matti oli kuollut 90-vuotiaana.
Siihen yhteydenpito loppuikin.
Kun Äijälä kyseli Pohteelta hautauslupa-asiakirjoja toimittaakseen ne Vihannin seurakuntaan, hänelle sanottiin, että lähiomaisten puuttuessa hautajaisjärjestelyt annettaisiin vainajan kotikunnan, tässä tapauksessa Raahen kaupungin tehtäväksi.
– Sen jälkeen en ole tehnyt mitään eikä minulta ole kysyttykään mitään.
Äijälä luovutti, mutta jäi kuitenkin odottamaan, että jotain tapahtuisi. Hän kertoo käyneensä Vihannin hautausmaalla kesän mittaan usean kerran katsomassa, josko hautaa olisi jo kaivettu.
Mitään ei tapahtunut.
Myös kyläläiset odottivat hautajaisia. Elokuussa heille valkeni, että odotus oli ollut turhaa: Matin nimi olikin Raahelainen-lehdessä Raahen seurakunnan hautaan siunaamien joukossa.
Tyrmistys oli melkoinen.
Kyläyhteisössä ei meinattu uskoa, että Matti oli haudattu Raaheen, vaikka hautapaikka olisi ollut sukuhaudassa Vihannissa. Epäuskoisin oli Kauko Äijälä, joka päätti käydä toteamassa asian omin silmin Raahen Haaralan hautausmaalla. Sieltä Matin hauta löytyi.
Vihannin seurakunnasta vahvistetaan tieto hautapaikkavarauksesta.
Äijälä ja muut kyläläiset ovat koolla Vihannin kirjastossa, jossa kerrataan tapahtunutta ja muistellaan Mattia. Paikalla ovat myös Taimi Kuorilehto, Vihannin sotaveteraanien puheenjohtaja Lauri Utunen sekä Pirkko ja Tapani Hilakivi.
– Yksinäinen ihminenkin on yhteisön jäsen niin kuin Matti oli tämän kyläyhteisön jäsen. Hyvin monet tunsivat hänet, Pirkko Hilakivi sanoo ja heittää ilmoille kysymyksen:
– Jos ihminen nimeää ystävän potilastietoihin, mitätöityykö se, kun ihminen kuolee?
Hilakivi ihmettelee, kuinka byrokraattiseksi viranomaisten yhteistyö on mennyt.
– Edunvalvontavaltuutuksen lisäksi ihmisten pitäisi ilmeisesti ruveta tekemään myös hautaustestamentteja, jotta ei päätyisi väärään hautaan. Eihän Mattikaan tämmöisistä ollut perillä, Hilakivi sanoo.
Niin, miksi yhteyshenkilöksi merkityltä Kauko Äijälältä ei kysytty hautaukseen liittyviä asioita, vaikka hän oli muutamaan kertaan sairaalaan yhteydessä?
OYSin sairaalapalveluiden ja ensihoidon toimialuejohtaja Juha Paloneva pitää tapausta poikkeuksellisena. Hän arvelee, että syynä on saattanut olla tietojen suojaaminen ja epäselvyys siitä, kenen vastuulla ylipäätään on selvittää vainajan tahto, jos lähiomaisia ei ole.
–Jos ei ole eläessään tehnyt kirjallista tahdonilmausta, on olemassa riski, ettei tieto kulje, mikäli lähiomaisia ei ole. Ystävän yhteydenotto ei ole sairaalalle niin luontevaa kuin omaisten. Terveydenhuollossa olemme tottuneet pitämään kaiken salassa, ellei toisin ole todettu, Paloneva sanoo.
Kun potilastietojärjestelmään on merkitty yhteyshenkilö, tarkoittaa se sitä, että hänelle ilmoitetaan, jos potilaan terveydentilassa tapahtuu jotakin muutoksia.
– On vaikeaa nähdä, että tieto yhteyshenkilöstä kulkeutuisi automaattisesti eteenpäin. Ei ole myöskään sairaalan vastuulla koordinoida sitä, mihin vainaja haluaa tulla haudatuksi, Paloneva toteaa.
Miksi tieto hautapaikasta ei kulkenut eteenpäin? Asiaa on kysyttävä Raahen seurakunnasta. Vihannin seurakunta liitettiin Raaheen kuntaliitoksen myötä vuonna 2013.
Raahen kirkkoherra Teemu Isokääntää sitoo vaitiolovelvollisuus, mutta hän suostuu pohtimaan tapausta yleisellä tasolla.
– Olipa maksajana omaiset tai kaupunki, kysymme aina, minne vainaja haudataan. Toki saatamme kysyä myös, mistä päin vainaja on. Kaupungin hautauksissa on ollut linjana, että haudataan halvimman mukaan, jolloin vainajan kuljetuskustannukset ovat ratkaisevassa osassa, Isokääntä kertoo.
Omaiset sopivat seurakunnan kanssa hautapaikasta, mutta jos lähiomaisia ei ole, kukaan ei välttämättä ole tuomassa esiin vainajan hautapaikkatoivetta.
Tilanne olisi toinen, mikäli vainajalla olisi hautaustestamentti, joka osoittaisi toivotun hautapaikan.
Isokääntä korostaa, että se, joka hoitaa hautauksen ja on vastuussa maksuista, sopii myös hautapaikan. Järjestelyt hoidetaan yhdessä seurakunnan kanssa.
Hän huomauttaa, että joskus ystäville voi tulla yllätyksenä se, että sukulaiset eivät välttämättä tiedota tapahtuneesta ja hautapaikkakin voi muuttua.
Raahessa haudataan noin 300 ihmistä vuosittain, ja seurakunnan alueella on kahdeksan hautausmaata. Tieto varatusta hautapaikasta ei tule automaattisesti esiin, vaan siihen tarvitaan aktiiviset omaiset tai muut läheiset.
– Tietyn alueen hautarekisterit ovat seurakuntamestareiden käytettävissä. Olisi työlästä lähteä tutkimaan kortistoja jokaisen vainajan kohdalla ilman alkutietoja. Siihen ei ole resursseja, Isokääntä sanoo.
Yksinäiset hautajaiset ovat hänen mukaansa lisääntyneet viime vuosina.
– Ne kertovat tästä ajasta ja yksinäisyydestä. Yksinäiset hautajaiset toimitetaan pienellä porukalla seurakunnan ja hautaustoimiston henkilökunnan kanssa. Veisaamme yhdessä ja siunaamme vainajan.
Matin tapauksessa hautapaikasta olisi pitänyt olla yhteydessä seurakuntaan. Silloin asiat olisivat voineet mennä toisin.
– Seurakunta toimii annettujen tietojen pohjalta. Emme huutele, kuka on kulloinkin kuollut. Se on salassa pidettävää tietoa. Laki antaa meille selkeät raamit, mutta varjopuoli on se, ettei tieto aina kulje.
Isoissa yksiköissä, kuten Pohteella ja seurakunnissa, esiintyy toisinaan tietokatkoksia.
– Silloin ihmisten asiat hukkuvat helpommin. Jos eläisimme pienemmissä kyläyhteisöissä, tilanne voisi olla toinen. Silloin joku osaisi kysyä joltakin, joka tietäisi jotakin, Isokääntä sanoo.
Hautaustoimilain mukaan vainajan viimeisen kotikunnan on huolehdittava hautajaisjärjestelyistä, mikäli vainajalla ei ole omaisia tai sitten he eivät syystä tai toisesta halua hautajaisia järjestää.
Matin tapauksessa järjestävä taho on ollut Raahen kaupunki. Hallintojohtaja Matti Bergman kommentoi tapausta vain yleisellä tasolla.
Niin sanottuja kunnallisia hautajaisia järjestetään Raahessa muutamia vuodessa.
Kun poliisi tai Pohde on kaupunkiin yhteydessä, siirtyy järjestelyvastuu kaupungille. Ensin tehdään viranomaispäätös hautauspalveluiden ostamisesta, minkä jälkeen käytännön järjestelyistä vastaa hautaustoimisto yhdessä seurakunnan kanssa.
Bergmanin mukaan hautauspaikasta päättää viime kädessä seurakunta – tosin kaupungin antamien raamien mukaisesti.
– Hautauspaikka on Raahe, pääasiallisesti Haaralan hautausmaa. Kaupungilla ei ole mahdollisuutta varmistaa, onko jossakin varattuna hautapaikka, Bergman sanoo.
Hän huomauttaa kuitenkin, että mikäli tiedossa olisi toive tulla haudatuksi Vihannin hautausmaalle, toivetta kunnioitettaisiin.
Lain mukaan myös ystävät saisivat hoitaa hautausjärjestelyt.
Eikö viranomaisyhteistyössä olisi parantamisen varaa?
– Aivan varmasti. Tiedonkulkua pitäisi parantaa ja kysellä tarkemmin tietoja. On valitettavaa, että tämmöinen sekaannus on tapahtunut, Bergman sanoo.
Yllätykset eivät loppuneet hautapaikkasekaannukseen. Marraskuussa 2025 Vihannin sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Lauri Utunen sai tiedon, että yhdistykselle olisi tulossa testamenttilahjoitus.
– Matti oli testamentannut puolet omaisuudestaan Vihannin sotaveteraaneille ja toisen puolen valtakunnalliselle eläkejärjestölle, Utunen kertoo.
Perunkirjoitus on kuitenkin vielä kesken, joten lahjoituksen tarkka euromäärä ei ole vielä selvillä.
– Tämä oli täysi yllätys. Olen miettinyt, oliko Matilla mielessään isänmaallisuus tai kenties veteraanien kohtalon hyvittäminen. Perinnetoimikuntamme päättää, mihin varoja käytetään. Sen täytyy olla kuitenkin jokin reserviläisten maanpuolustukseen ja perinteen vaalimiseen liittyvä asia, Utunen sanoo.
Kyläyhteisön jäsenet ovat yhdessä pohtineet muun muassa sitä, olisiko vainaja vielä mahdollista siirtää sukuhautaan. Sitten pidettäisiin uudet hautajaiset. Ainakin muistotilaisuus pitäisi järjestää.
Kirkkoherra Teemu Isokäännän mukaan hautapaikan siirtoon tarvitaan painavat perusteet sekä Lupa- ja valvontaviraston (entinen AVI) lupa. Hautapaikkojen siirrot ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.
Valkoisia puisia ristejä on siellä täällä Raahen Haaralan hautausmaalla. Ne ovat vielä hautakiveä odottavia hautoja. Yksi niistä on Matin hauta.
Ison kuusen läheisyydessä sijaitsevalla haudalla on lumen peittämä, loppuun palanut kynttilä. Joku halusi muistaa Mattia.
