Hämärtää. Kiskaisen myöhään tammikuisena iltana tossut jalkaan kuistilla, jolla laskeutuva pakkasyö puraisee poskesta kipakasti. Hetkeksi karkasin tänne jo kotoisaksi muodostunutta mereltä puhkuvaa Oulun viimaa, vaan eipä ole täysin tyyntä täälläkään.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin